keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Kärsivällisyysharjoituksia Kenian malliin

Olen saanut harjoitella hitautta ja kärsivällisyyttä. Niinhän se menee, että elämä tarjoaa juuri sitä mitä kulloinkin tarvitsen, tajusinpa sitä tahi en :D

Olin perheen ja läheisten kanssa Kenian matkalla. Tämä matka oli meille kolmas koko perheen Kenian matka ja kaikki kolme olemme tehneet reilun vuoden sisään. Syynä isännän työt ja muiden lomat :D Lensimme lokakuun puolivälissä Nairobiin, jossa vietimme ensialkuun muutaman päivän. Kävimme katsomassa eläimiä ja luontoa, tekemässä ostoksia ja loikoilimme hotellin uima-altaalla. Nairobista pääsimme paikallisen halpalentoyhtiön Jambo Jetin koneella Mombasaan jatkamaan reissuamme. Mombasassa ei kukaan seurueestamme ollut käynyt aiemmin. Siellä keskityimme vielä Nairobia enemmän veden äärellä oleiluun, sillä hotellin allasalue ja viereinen hiekkaranta tarjosivat nautiskeluun oikein mukavat puitteet. Osa seurueesta kävi myös veneretkellä ja opastetulla kierroksella historiallisessa vanhassakaupungissa. Mombasasta lensimme vielä lopuksi takaisin Nairobiin pariksi päiväksi matkamme kolmanteen hotelliin.



No, sielläpäin maailmaa eivät kaikki asiat ole kuten täällä koto-Suomessa, kuten arvata saattaa. Minä, joka inhoan epävarmuutta, asioiden sujumattomuutta ja pitkiä odotteluita, sain oppia oikein olan takaa. Kadunvarsien roskiin ja rähjäisyyteen olin jo tottunut edellisten reissujen aikana, mutta asioiden verkkaiseen sujumiseen tarvitsin lisää harjoitusta.



Luonnollisestikin ensin odottelimme Helsinki-Vantaan lentokentällä monenlaisia asioita, kuten esimerkiksi ruumaan lähetetyn laukun palauttamista, sillä isäntä oli epähuomiossa työntänyt check-inissä passit laukun taskuun! Amsterdamissa odottelimme uudelleen; Nairobin lentomme oli myöhässä. Nairobissa odottelimme seurueen viimeisiä matkalaukkuja melko pitkään, ja kun ne saapuivat ja istuimme autoissa kohti hotellia, huokaisin jo helpotuksesta. Kuitenkin, kellon ollessa puoli yksi yöllä istuimme hotellin aulassa odottamassa huoneitamme, sillä varauksia ei löytynyt mistään ja hotellin henkilökunta alkoi siinä vaiheessa valmistella meille huoneita. Eikä mitä tahansa paria huonetta, vaan meidän oli saatava asianmukaiset tilat kolmelle perheelle (yhteensä viisi huonetta), joissa kaikissa nuorimmat lapset olivat kuusivuotiaita. Toisin sanoen perheiden huoneet eivät saisi olla kaukana toisistaan (olimme varanneet väliovelliset perhehuoneet, mutta sellaisia emme saaneet). Kaiken selvittäminen kesti (aivan liian) pitkään. Ja kuten arvata saattaa, herättyämme aamuneljältä, seurue oli melkoisen väsynyt tuossa vaiheessa.


Ensimmäisen hotellimme ravintola ei ole nopeimmasta päästä. Ruokia sai yleensä odotella pöydässä pari tuntia. Seitsemän mukana olevan lapsen kanssa. Onneksi pöytäliinat eivät olleet kovin valkoiset, ja lapset pääsivät juoksentelemaan puutarhaan ruokaa odotellessa.



Nairobin liikenneruuhkat ovat noin Helsingin ruuhkat potenssiin kymmenen. Muutaman kilometrin matka saattaa kestää autolla tunteja. Siispä maan sisäisiä lentojakin varten kentälle on lähdettävä ajoissa. Tämä tarkoittaa jälleen lisää odottelua. Siellä tarjolla olevat palvelut kotimaan terminaalissa eivät ole aina kovin kaksiset. Sentään onnistuimme aina saamaan istumapaikat, koska olimme ajoissa paikalla.



Mombasassa pääsimme onneksemme suoraan illallispöytään, joka pursusi kaiken maailman herkkuja. Huoneetkin saimme osittain varauksemme mukaisesti (yksi perhe joutui kahteen eri kerrokseen, mutta huoneita saatiin vaihdettua seuraavana päivänä). Laukunkantaja kärryineen kierrätti isolla pimeällä hotellialueella meidät erityispitkää reittiä huoneisiimme ja oli kyllä varsin ystävällinen, mutta saatuamme paimennettua lapset nukkumaan, huomasimme mieheni kanssa ettemme pääse takaisin huoneeseemme, sillä huoneemme avainkortti ei toiminut. Odottelimme käytävällä melkoisen tovin uutta korttia, jälleen yöllä (ja minä en ole mikään yökukkuja). Tuossa vaiheessa saattoi savun havaita nousevan korvistani.



Matkamme aikana vähintään kerran päivässä täytyi selvitellä avainkorttien toimivuutta, sillä ne vaan lakkasivat toimimasta siitäkin huolimatta, että emme säilyttäneet niitä puhelimien vieressä. Eräänä päivänä odottelin huoneen oven takana vessahädästä kärsien puolisen tuntia ja sinä aikana paikalla kävi neljä eri henkilöä asian tiimoilta. Alkuperäinen hotellipoika oli kadonnut maisemista ensimmäisen yrityksensä jälkeen. Pääsin vessaan naapurihuoneeseen ja lopulta noin tunnin kuluttua huoneemme oven sähkölukkoon vaihdettiin paristot. Silti kortti ei seuraavana päivänä taaskaan toiminut. Onneksi niitä oli kaksi. Onneksi asioita odotellessa voi loikoilla aurinkotuolissa.



Hotellin rantaravintolasta sai hyvää ruokaa ja annoskoot olivat jopa liiankin isoja, mutta nopeudesta ei pisteitä herunut. Syömään olisi aina pitänyt osata lähteä kaksi tuntia ennen kuin on nälkä. Eikä auttanut edes vaikka ravintolan henkilökunnalle kertoi moneen otteeseen että lapset ovat nälkäisiä. Jälleen kerran, onneksi pöydästä pääsi juoksentelemaan vaikkapa rannalle (jolla tosin kaupustelijat eivät jättäneet edes lapsia rauhaan). Se mikä asioihin laittoi ravintolassa vauhtia, oli töidensä vuoksi pukuun sonnustautunut aviomieheni. Kun hän tuli paikalle palaverivaatteissaan, saimme aina ravintolan esimiehen paikalle varmistamaan meille laatupalvelun. Vapaa-ajan vaatteilla ei samanlaista vaikutusta ollut.



Viimeinen majoituspaikkamme Nairobissa oli kaikista kolmesta vaatimattomin, mutta tietyllä tavalla mukavin minun makuuni. Syyt lienevät selvät. Huonevaraukset löytyivät heti, huoneet olivat kuten pitikin, siivous toimi moitteettomasti, toimimattomat avainkortit vaihdettiin nopeasti, ja ruokaa sai kun halusi (se vain oli puolet kalliimpaa, sillä ravintola oli yhteiskäytössä viereisen, kalliimman hotellin kanssa).



Matkan aikana piti seurueen ruoat aina tilata samaan laskuun mikäli halusi välttää epäselvyydet laskutuksessa. Ja siihen piti vain sopeutua, että annokset eivät useinkaan olleet tilatunlaisia; riisin tilalle tuli ranskalaiset, kokojyväleivän tilalle vaalea leipä jne, sillä tarjoilijat eivät kirjoittaneet valintoja minnekään ylös. Mutta toisaalta kaikki on Keniassa hyvin joustavaa, ruokaa voi tilata listan ulkopuolelta, ja mitä tahansa voi saada kun vain osaa pyytää.



Kaiken perussähellyksen väleissä tietenkin odottelimme toinen toisiamme, sillä 12 hengen seurueessa eivät luonnollisestikaan kaikki toimi samaan tahtiin. Yksi asia mitä koskaan ei tarvinnut odotella, oli luottokuskimme Steve kumppaneineen. Pisteet kaikesta Stevelle!

Edelleen odotan kolmatta päivää matkalaukkuani, joka on jäänyt ilmeisesti Pariisin lentokentän transitalueelle. Lähettävät perästä kun jaksavat..? En oikeastaan jaksa enää välittää.



Jos viettäisin Keniassa vaikkapa puoli vuotta, minkähänlaisen stressireaktion Suomeen palaaminen aiheuttaisi..? Täällä on kaikki niin justiinsa kuin pitääkin, tai muutoin ei hyvää seuraa! Pieni ravistelu tekisi meille hyvää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti