"Miksi näemme aina roskan silmässämme,
mutta emme vuoria, niittyjä ja oliivipuita?"
- Paulo Coelho: Piedrajoen rannalla istuin ja itkin
Elämme vuoden pimeimpiä päiviä. Monet kokevat olonsa väsyneiksi, energiattomiksi, jopa masentuneiksi. Monet ihmissuhteet ovat koetuksella, työpaikoilla helisee, kulissit kaatuilevat, monenlaista puhdistumista tapahtuu - asiat nousevat päivänvaloon käsiteltäviksi, toivoimme sitä tai emme. Itse sain eilen voimallisen puhdistavan energiahoidon kollegaltani, olemme auttaneet toinen toistamme tämän ajan haasteissa. Hoidon jälkeen tunnistin jälleen peilistä katsovat silmät omikseni ja olo helpottui kuin vuori olisi siirretty harteilta tai sadantonnin kivenmurikka vatsasta. Suosittelen muillekin, ketkä vähänkään itsensä tästä tekstistä tunnistavat, että piipahdatte energiahoitajanne luona tai etsitte käsiinne sellaisen ellei teiltä vielä "omaa hoitajaa" löydy. Minä ainakin rakastan itseäni niin paljon, että suon itselleni säännöllistä hoitoa :)
Ja sillä välin kun maailma paranee, on itse kunkin tärkeää keskittyä näkemään kaiken kauneus, ne oliivipuut, niityt ja vuoret - tai näin Suomen olosuhteissa ainakin kuurainen männynoksa, silloin tällöin esiin pilkahtava aurinko ja hämärässä loistavat jouluvalot :) Muutos lähtee meistä jokaisesta itsestämme sisältäpäin. Mikäli puoliso ärsyttää, voin kävellä peilin eteen ja kysyä kuinka voisin suhtautua tilanteeseen toisin? Miksi jokin asia ärsyttää minua, mitä se kertoo minusta? Toisen käytöstä en voi muuttaa, omaani voin. Ja koska aina on asioita jotka enempi vähempi häiritsevät, vaikka tuo pimeys tuolla ulkona, niin olisinko lopulta onnellisempi jos keskittyisin enemmän niihin asioihin, jotka tuntuvat mukavilta. Vaikka ne aurinkoiset päivät, oliivipuut tai männynoksat.
