perjantai 26. lokakuuta 2012

Ystävä itsessäsi

Lienen puhunut aiheesta tällä foorumilla ennenkin, mutta kertaus ei liene pahaksi kenellekään :-)

Mitä ajattelet kun munaat itsesi töissä, kadulla, bussissa, juhlissa? Kun tentti meni penkin alle, kun et keksinyt mitään järkevää sanottavaa tärkeässä tapaamisessa? Mitä ajattelet, kun hiukset eivät asetu toivomaasi kampaukseen, farkut uhkaavat käydä numeroa liian pieniksi, nenänpäähän ilmestyy yön aikana muhkea finni? Entä mitä sanot jos tällaista tapahtuu ystävällesi?

Kohteletko itseäsi tilanteissa samanarvoisena kuin ystävääsi? Jos niin hyvä, kuulunet onnelliseen vähemmistöön kansalaisia :-) Vai kohteletko itseäsi ankarammin kuin muita? Mietipä, moititko ystävääsi finnistä tai huomaatko edes hänen viisi milliä latteampaa kampaustaan? Haukutko hänet tyhmäksi jos tentti ei mennyt odotusten mukaan, palkankorotusta ei herunut tai jos hän ei keksinyt hyvää vitsiä kahvipöydässä? Toivottavasti et, sillä silloin sinulla saattaa kohta olla havaittavissa ystäväkato.

Usein olemme itseämme kohtaan aivan liian kriittisiä. Ennen kuin alkaa sättiä itseään epäonnistumisesta, on hyvä palauttaa mieleensä asian mittakaava. Mitä merkitystä tällä asialla on loppuelämäni kannalta? Mitä merkitystä tällä on maailmanlaajuisesti? Mitä menetän, jos jätän nyt itseni tuomitsematta?

On hyvä muistuttaa itseään: Olen arvokas, minulla on oma tärkeä paikkani maailmassa, saan aikaan hyvää, kehityn jatkuvasti. Samoin kuin kanssaihmiseni. Minä olen sinä, sinä olet minä.

Image courtesy of sakhorn38 / FreeDigitalPhotos.net

tiistai 23. lokakuuta 2012

Tervetullut flunssa?

Liikekannalla ollut flunssavirus piipahti meilläkin ja vei ääneni tyystin. En ole kolmeen päivään pystynyt puhumaan. Tämä on minulle ihan uusi kokemus, ellei lasketa 21 vuoden takaista nielurisaleikkauksen jälkeistä olotilaa - silloin ei ehkä puhumisen tarve ollut niin suuri, kun ei esimerkiksi ollut lapsia, joita pitäisi komentaa ja ohjeistaa...Ei myöskään tarvinnut käydä kaupassa tai hoitaa muitakaan juoksevia asioita, saatika vastata kännykkään, joita ei silloin liiemmin ollut, ei ainakaan meilläpäin. (Mutta nyt sentään voi lähettää tutulle soittajalle viestin perään, että en pysty puhumaan :D)

En ole yleensäkään jatkuvasti äänessä - meidän perheessä sen homman hoitavat ne minua huomattavasti lyhyemmät henkilöt - mutta ellei saa sanottua oikein mitään niin kyllä se tekee olon hivenen hankalaksi! En esimerkiksi pysty komentamaan paikkoja hajottavaa uhmaikäistä (kuiskaus ei ole erityisen vakavasti otettava komento) tai huutamaan yläkerrassa remuaville lapsille, että nyt ulos energiaa purkamaan (onneksi tottelevat vellikellon kutsuääntä, loisto-ostos! ;D) Mutta tässä kolmen päivän aikana olen ehtinyt monen monta kertaa miettiä, että mitä kaikkea oikeastaan on tarpeellista sanoa ääneen. Onko tarpeen koko ajan ohjeistaa perheenjäseniä, vai voisinko parin päivän ajan sallia hieman vapaamman meiningin? Voisinko luottaa muihin enemmän ja hieman vähentää omalle vastuulle ottamista? Kyseessä on oman hallitsemisen ja vastuunottamisen tarpeiden tutkiskelu. Erittäin tervehdyttävää! :-) Melkeinpä pitäisi toivoa, että kerran-pari vuodessa tulisi flunssa ja veisi äänen :D

Kun ääntä ei lähde eivätkä voimatkaan ole ihan kohdillaan, voin loistavasti keskittyä esimerkiksi hyvän kirjan lukemiseen ja kaikessa rauhassa hiljentymiseen. Asiakkaita en voi ottaa vastaan, mutta voin hyvin tehdä kaukoenergiahoitoja (asiasta kiinnostuneille vinkiksi, että kannattaa seurata Hyvinvointisataman Facebook-sivua, tulen lähiaikoina ilmoittamaan siellä mm. maksuttomista ryhmäkaukohoidoista). Voin harjoitella uusia hoitomuotoja (ehkä myöhemmin tulossa palveluihin). Voin tehdä kaikkea sellaista, johon yleensä "ei ole aikaa".

Flunssahan ei ole ollenkaan paha asia :-)

Image courtesy of dan/ FreeDigitalPhotos.net

tiistai 16. lokakuuta 2012

Mikä on sinun Kiinasi?

Tänään haluan jakaa otteen erään suosikkikirjailijani, loistavan Pema Chödrönin, kirjoituksista. Toivon tämän rohkaisevan sinua tarttumaan härkää sarvista tai nostamaan sen kuuluisan kissan pöydälle, laajentamaan mukavuusaluettasi tai ainakin tunnustelemaan, millaista olisi heikoimpaan kohtaasi iskun saatuasi kerrankin toimia vanhoista kaavoista poiketen.

"Buddhalaisissa opetuksissa on paljon ohjeita täyskäännöksen tekemiseksi elämässämme. Kehotetaan esimerkiksi "meditoimaan sitä, mikä aiheuttaa suuttumusta" ja "nojaamaan teräviin kohtiin". Kun rinpoche Trungpa oli vielä Tiibetissä, hänen opettajansa Khenpo Gangshar koulutti häntä tällaiseen elämäntapaan. Hän kutsui sitä opastukseksi todellisuuden jakamattomaan luonteeseen. Kysyimme rinpochelta kerran, mitä Khenpo Gangsharille tapahtui silloin, kun he pakenivat Tiibetistä. Hän vastasi, ettei ole varma, mutta oli kuullut, että muiden paetessa Intiaan Khenpo Gangshar käveli kohti Kiinaa."
- Pema Chödrön: Viisaus kaaoksen keskellä
Image courtesy of Just2shutter / FreeDigitalPhotos.net

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Muista aina liikenteessä...

Autoiletko paljon? Istutko päivittäisen työmatkasi kävelyvauhtia etenevässä ruuhkassa? Hermostutko kun joku epäkohteliaasti kiilaa eteesi, poukkoilee kaistalta toiselle, ajaa edessäsi hitaammin kuin haluaisit tai kaahaa kuin action-leffan päätähti?

Hermostuminen, kimpaantuminen, kansainvälisten käsimerkkien esittely tai kanssa-autoilijoiden haukkuminen ja manailu ei valitettavasti auta. Muutoin liikennekulttuurimme olisikin paljon siivompaa. Sen sijaan että antaisit toisten epämieluisan käytöksen vaikuttaa itseesi ja hyväntuulisuuteesi, mitä jos kääntäisit ensi kerralla tilanteen toisinpäin: Epäkohteliaasti liikenteessä käyttäytyvä autoilija lienee kiireellä ja stressillä kyllästetty, miksi hän muutoin poukkoilisi ruuhkassa muista piittaamatta? Onneksi sinä voit valita rauhallisuuden ja hyvän mielen! Kiireistä autoilijaa voit siunata mielessäsi ja toivoa hänelle stressittömämpää elämää. Epävarmalle kuljettajalle voit toivoa rohkaisua ja itsevarmuutta. Näin lähetät ympärillesi positiivisia ajatuksia, ja saat takaisin positiivisia tapahtumia. Kokeilepa muutaman viikon ajan ja katso mitä tapahtuu ;-)

Mukavaa tulevaa viikkoa!




sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Aikaa rakkaudelle

Rakkaus on kaikki mitä on. Kun toimit rakkaudesta käsin, kuljet totuuden polkua. Rakkauden muotoja on ympärillämme monenlaisia: kauneutta, ystävällisyyttä, luovuutta, avuliaisuutta, välittämistä, rehellisyyttä, luottamista, yhteisöllisyyttä, tasavertaisuutta, oikeudenmukaisuutta, hyväksymistä, rauhaa, hiljaisuutta, iloa, naurua, syksyn värejä...Löydä omasi :-)