Ja joulu tullut on

Rauhaisaa, Ihanaa Joulua,

kiitos kuluneesta vuodesta ja

Onnentäyteistä Uutta Vuotta 2017!

Tuokoon vuosi tullessaan

uutta ihanaa

Sinulle kaikkea mahtavaa,

unelmien täyttämistä

uuden oppimista

iloa ja valoa

Rakkautta,

yllinkyllin

kaikkea.

Avaathan sylis

otathan vastaan

kun elämä tarjoaa parastaan.

Joulutunne

Joulu on taas, joulu on taas...

Tai ainakin ihan pian. Jouluvalmistelut ovat vielä kesken, mutta ne joita emme ehdi tehdä, voivat jäädä tekemättä, ja olemme tyytyväisiä jouluun sellaisena kuin se tänä vuonna tulee. Joulu on aina ihana. Joulu on tunnetila. Se löytyy meiltä jokaiselta sydämestämme kun vain annamme itsemme kuulla ja tuntea sen ilosanoman. Joulu ei ole suorittamista, joulu ei ole kiirehtimistä (vaikka joskus siihen harhaan eksymmekin), joulu ei ole rahan juhla, vaan joulu on rakkauden, ilon, lämmön juhla, lasten juhla, ja itsessään lapsen hyväksyvien aikuisten juhla. On aivan sama montako kakkua olet pöytään leiponut, ellet pysty nauttimaan joulun tunnelmasta. Anna itsellesi aikaa vain olla, nautiskella, huomata pienet kauniit jouluiset asiat, tuoksut, valot, kynttilät. Tunne lasten jouluriemu ja ilo itsessäsi. Tunne antamisen ilo. Tunne vapaus läsnäolevassa hetkessä. Hengitä. Sisään ja ulos. Anna joulun täyttää sydämesi. Se on sen tarkoitus.

Ja lapsilla on, lapsilla on, aamusta iltaan hauskaa.

Kiitän teitä lukijoita kuluneesta vuodesta, kärsivällisyydestä kirjoitustaukojeni aikana, ja toivotan sydämestäni oikein lämmintä ja kaunista joulunaikaa sekä iloa ja valoa uudelle vuodelle, olkoon se onnentäyteinen. Tapaamisiin!

Kuva Saaren kartanon Joulumaasta

Ystävät niin tärkeät

Ystävänpäivänä on kaunis ele jollain tapaa muistaa ystäviä ja läheisiä. Helposti tartumme suklaarasiaan, kukkapakettiin tai johonkin muuhun kaupan tavaraan, ja harvemmin tulemme miettineeksi mistä ystävä todella, todella ilahtuisi ja tuntisi itsensä arvoisekseen ystäväksi. Kuinka usein muistamme kertoa ystäville mitä he todella meille merkitsevät? Omasta puolestani voin ainakin sanoa, että aivan liian harvoin. Vaikka ystävät ovat mittaamattoman arvokkaita - kerrommeko sen heille? En tarkoita nyt massajakeluna lähetettäviä sinällään kauniitakin ystävänpäiväviestejä, vaan ihan henkilökohtaista kiitosta ja pientä viestiä siitä, mitä kukin ystävä sinulle on elämässäsi merkinnyt tai merkitsee. Tämä voi olla ystävälle todella arvokasta, paljon arvokkaampaa kuin se ihana suklaarasia jonka ehkä aioit ostaa - ja voithan ostaa sen silti, ja muistaa ystävääsi tänä vuonna suklaalla henkilökohtaisen merkityksellisen viestin kera. Hän on sen ansainnut. Me kaikki olemme. Vuoden jokaisena päivänä!

Tämä blogi syntyi alun alkaen tuomaan pieniä viestejä ja muistutuksia päivittäiseen elämäämme avuksi, iloksi, ehkä ahaa-elämyksiksikin sopivan hetken tullen. Äitiysloman jälkeen ja yritystoiminnan pyörittämisen myötä kirjoitukset ovat harventuneet ja nykyisellään tekstejä on syntynyt noin kerran kuukaudessa. Tällä hetkellä henkilökohtaisessa elämässäni on niin paljon liikkuvia osia, että katson viisaimmaksi keskittyä yhä enemmän kaikkein oleellisempaan. Blogi jatkaa toistaiseksi paikallaan Hyvinvointisataman toiminnan ja kotisivujenkin uudistuessa, ja tekstejä syntyy sitä mukaa kuin syntyy - bloggaus ei ole minulle elinkeino vaan tapa tuoda esille tärkeinä pitämiäni asioita. Älkööt kenkään pahastuko ellei kuukausittaista kirjoitusta aina ilmesty. Olette silti ajatuksissani, ja haluan kiittää jokaista blogin satunnaistakin lukijaa, olette tärkeitä! Ystävänpäivälahjana teen intuitiivisen ryhmäkaukohoidon torstaina 13.2. ja mukaan ovat tervetulleita kaikki halukkaat. Lisätietoa tapahtumasta löydät täältä.
<3 Rakkaudellista ystävänpäivää <3

Hyvä kiertoon - kaikki voivat osallistua!

Syksy näyttäisi pikkuhiljaa tekevän tuloaan. Kesä ja bloggaustaukoni ovat venyneet reilusti syyskuun puolelle. Pikkuhiljaa käynnistelemme koneita jälleen ;-)

Maailmalla tapahtuu, ja Suomessakin. Harva on mielissään esimerkiksi lapsiperheisiin kohdistuvista säästöaikeista. Kovasti on mietityttänyt miksi ihmeessä ja miten on mahdollista, että tiukassa taloustilanteessa säästöt kohdistuvat juuri sinne minne ne eivät saisi kohdistua. Lapset ovat tämän planeetan tulevaisuus, eikö siihen kannattaisi panostaa? En politikoi tämän enempää, vaan haluan kääntää asian positiiviseksi. Kun säästetään ja ahdistetaan ihmisiä köyhyysrajan alapuolelle, pahoinvointi lisääntyy - mitä hyvää siitä voi seurata?

Tilanne on omiaan kaivamaan esille yhteisöllisyyttä, välittämistä, heikommista huolehtimista, vapaaehtoistyölle tekijöitä - sille työlle on varmasti tilausta! Jokainen voi kantaa kortensa kekoon omalla tavallaan. Jokainen voi auttaa. Vapaaehtoistyötä tarvitaan, avustuksia tarvitaan. Apu voi olla kuuntelua, ihan tavallista seuranpitoa, lapsen vahtimista parin tunnin ajan, se voi olla myös materiaalista antamista: pari euroa rahaa nälkäpäivänä, tai tavaraa jota et tarvitse mutta jota joku toinen käyttäisi mielellään. Auttamisväyliä on paljon. SPR ottaa vastaan avustuksia ja vapaaehtoistyötä, satunnaistakin, samoin seurakunnat ja järjestöt. Tai voit rohkaista mielesi ja kysyä mitä naapurin yksinäiselle papalle kuuluu tänään, haluaisiko hän tulla luoksesi kahville. Kaikki auttaminen ja välittäminen tekee tästä planeetasta paremman paikan elää, olipa taloustilanne millainen hyvänsä. Välitetään toisistamme, se on tärkeintä mitä meillä on. Laitetaan hyvä kiertämään <3

Image courtesy of Michelle Meiklejohn/FreeDigitalPhotos.net

Rakkauden ikkuna

"Omilla vioillamme, sielumme vaarallisilla syvyyksillä, tukahdutetuilla vihantunteillamme tai heikkouden ja epätoivon hetkillämme ei ole mitään merkitystä: jos haluamme korjata vikamme ennen kuin lähdemme etsimään unelmiamme, emme saavu koskaan paratiisiin. Jos sen sijaan hyväksymme kaiken sen mikä meissä on vikana - ja ajattelemme siitä huolimatta ansaitsevamme hyvän ja onnellisen elämän, silloin avaamme suuren ikkunan josta rakkaus pääsee sisään. Heikkoutemme katoavat aikanaan itsestään, koska onnellinen ihminen ei voi katsoa maailmaa kuin rakkauden silmin, ja rakkaus on voima joka uudistaa kaiken mitä maailmankaikkeudessa on."

- Paulo Coelho: Valkyriat 

P.S. Suosittelen lukemaan koko kirjan :-)

Aikaa rakkaudelle

Rakkaus on kaikki mitä on. Kun toimit rakkaudesta käsin, kuljet totuuden polkua. Rakkauden muotoja on ympärillämme monenlaisia: kauneutta, ystävällisyyttä, luovuutta, avuliaisuutta, välittämistä, rehellisyyttä, luottamista, yhteisöllisyyttä, tasavertaisuutta, oikeudenmukaisuutta, hyväksymistä, rauhaa, hiljaisuutta, iloa, naurua, syksyn värejä...Löydä omasi :-)

Siitä mistä Suomi nyt puhuu

Suomea on viime päivinä kuohuttanut lastensuojelun piiriin kuuluvan kahdeksanvuotiaan tytön sairas surmaaminen. En ole itse perehtynyt tapahtuman yksityiskohtiin, enkä myöskään halua osoitella erikseen syyllisiä osapuolia. Tällaisen surman tekijät eivät voi olla terveitä ja hyvinvoivia. Terve ei ole myöskään yhteiskunta jossa tällaista tapahtuu.

Tytöllä itsellään on nyt hyvä olla, hän on vapaa kärsimyksistä. Meidän ei tarvitse surra hänen puolestaan. Mutta mitä voisimme oppia? Voisimmeko oppia pitämän parempaa huolta lähimmäisistämme? Ottamaan yhteistä vastuuta? Kuuntelemaan? Tarjoamaan apua? Pitämään huolta heikommista? Harjoittamaan lähimmäisenrakkautta? Luomaan turvaverkostoja, joissa ei ole kahdeksanvuotiaan kokoisia aukkoja? Eikä pienempiäkään.

Tämä tyttö voi opettaa meitä, jos maltamme pysähtyä kuuntelemaan sen sijaan että osoittelisimme mielestämme "oikeita" vikoja ja syyllisiä.

Rakastetaan toisiamme. Ollaan läsnä naapureillemme. Pyydetään apua, kun sitä tarvitsemme.

Päivän Paulo

"Maailmassa oli kieli, jota kaikki ymmärsivät.
Se kieli kertoi innostuksesta,
työstä jota kannustivat rakkaus, määrätietoisuus
ja pyrkimys johonkin jota toivoi tai johon uskoi."

- Paulo Coelho: Alkemisti

Lainasin tämän kalenterin sivulta tänne, koska lause osui tänään niin keskelle taulua.
Puhutko sinäkin tätä kieltä? :-)

Tasa-arvon päivänä

Ihmisrotu on siitä kummallinen rotu, että se tuhoaa itseään. Käymme sotia, vahingoitamme ja tapamme toisiamme, poljemme jalkoihimme toisenvärisiä tai toisin ajattelevia. Kuitenkin olemme saman planeetan ihmisiä, veljiä ja sisaria. Milloin ymmärrämme sen merkityksen ja alamme puhaltaa yhteen hiileen yhteisen hyvän nimissä?

Jokainen voi tehdä osansa: osoittaa ystävällisyyttä, rakkautta ja suvaitsevaisuutta toista ihmistä kohtaan, auttaa hädässä olevaa, luopua nimittelystä, osoittaa tasa-arvoisuutta ja tasavertaisuutta. Ja mitä teemme toisille, tulee takaisin itsellemme. Laitetaan hyvä kiertämään.

Entinen häpeä

Tänään lainaan hieman 'erilaisen' lauseen Deepak Chopralta, joka on yksi suosikkikirjailijoistani:

"Henkilökohtaiset riivaajasi vain pahenevat, jos häpeät niitä."
(Deepak Chopra: Vapauta energiasi, toteuta itseäsi)

Häpeilin taannoin kovasti perhedynamiikkaani, tunteitani uusperhettäni kohtaan, tapaa jolla toimin siinä. Koin syyllisyyttä 'puutteellisista' tunteistani, ja olin vihainen ulkopuolelta tuleville oletuksille ja odotuksille, joiden mukaan olisin halunnut toimia ja tuntea, mutten pystynyt. Läheistenkin ihmisten hyvää tarkoittavat lausahdukset saattoivat jäädä pitkiksi ajoiksi kaivelemaan sisimpään. Uusperheeseen liittyviä tekijöitä eivät yleensä ymmärrä juuri muut kuin saman kokeneet, koin tämän kantapään kautta. Lopulta en enää halunnut puhua koko asiasta, vetäydyin. Tarvittaessa näyttelin vieraille ihmisille 'normaalia' perheenäitiä, ja silloinkin olin varma että naamastani paistoi totuus ja sen häpeä.

Viimein ymmärsin antaa periksi ja lakata taistelemasta. En enää yritä. Ja kas, huomasin eräänä iltana rakastavani tätä omituista perhettäni. En edelleenkään mahdu monilta osin tämän yhteiskunnan äitimuottiin, mutta miksi minun pitäisikään? Olen omalle ihanalle, rakkaalle lapselleni biologinen äiti ja lapsipuolille äitipuoli ja sosiaalinen/psykologinen äiti - ja sekin on tärkeää! Teen ja tunnen kuten tässä tilanteessa pystyn, ja tiedän että tämä matka on pitkä ja polku alati muuttuva. Olen tyytyväinen, että olen valinnut hyväksynnän polun.

Väestöliiton opas on löytänyt asialle hauskan ilmaisutavan: Uusperheessä perustetaan ensin perhe ja sitten vasta rakastutaan :-)
http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/perheiden_monimuotoisuus/uusperheet/isa-ja_aitipuolen_rooleista/

Toivon onnea matkaan kaikille perheellisille ja perheettömille, ei ole syytä hävetä mitään!

Rakkaus on...

Rakkaus on Olemisen tila.
Rakkautesi ei ole ulkopuolella. Se on syvällä sisimmässäsi.
Et voi koskaan kadottaa sitä, eikä se voi jättää sinua.
Se ei ole riippuvainen toisesta kehosta, jostakin ulkoisesta muodosta.

- Eckhart Tolle