Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapset. Näytä kaikki tekstit

tiistai 10. syyskuuta 2013

Hyvä kiertoon - kaikki voivat osallistua!

Syksy näyttäisi pikkuhiljaa tekevän tuloaan. Kesä ja bloggaustaukoni ovat venyneet reilusti syyskuun puolelle. Pikkuhiljaa käynnistelemme koneita jälleen ;-)

Maailmalla tapahtuu, ja Suomessakin. Harva on mielissään esimerkiksi lapsiperheisiin kohdistuvista säästöaikeista. Kovasti on mietityttänyt miksi ihmeessä ja miten on mahdollista, että tiukassa taloustilanteessa säästöt kohdistuvat juuri sinne minne ne eivät saisi kohdistua. Lapset ovat tämän planeetan tulevaisuus, eikö siihen kannattaisi panostaa? En politikoi tämän enempää, vaan haluan kääntää asian positiiviseksi. Kun säästetään ja ahdistetaan ihmisiä köyhyysrajan alapuolelle, pahoinvointi lisääntyy - mitä hyvää siitä voi seurata?

Tilanne on omiaan kaivamaan esille yhteisöllisyyttä, välittämistä, heikommista huolehtimista, vapaaehtoistyölle tekijöitä - sille työlle on varmasti tilausta! Jokainen voi kantaa kortensa kekoon omalla tavallaan. Jokainen voi auttaa. Vapaaehtoistyötä tarvitaan, avustuksia tarvitaan. Apu voi olla kuuntelua, ihan tavallista seuranpitoa, lapsen vahtimista parin tunnin ajan, se voi olla myös materiaalista antamista: pari euroa rahaa nälkäpäivänä, tai tavaraa jota et tarvitse mutta jota joku toinen käyttäisi mielellään. Auttamisväyliä on paljon. SPR ottaa vastaan avustuksia ja vapaaehtoistyötä, satunnaistakin, samoin seurakunnat ja järjestöt. Tai voit rohkaista mielesi ja kysyä mitä naapurin yksinäiselle papalle kuuluu tänään, haluaisiko hän tulla luoksesi kahville. Kaikki auttaminen ja välittäminen tekee tästä planeetasta paremman paikan elää, olipa taloustilanne millainen hyvänsä. Välitetään toisistamme, se on tärkeintä mitä meillä on. Laitetaan hyvä kiertämään <3

Image courtesy of Michelle Meiklejohn/FreeDigitalPhotos.net

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Siitä mistä Suomi nyt puhuu

Suomea on viime päivinä kuohuttanut lastensuojelun piiriin kuuluvan kahdeksanvuotiaan tytön sairas surmaaminen. En ole itse perehtynyt tapahtuman yksityiskohtiin, enkä myöskään halua osoitella erikseen syyllisiä osapuolia. Tällaisen surman tekijät eivät voi olla terveitä ja hyvinvoivia. Terve ei ole myöskään yhteiskunta jossa tällaista tapahtuu.

Tytöllä itsellään on nyt hyvä olla, hän on vapaa kärsimyksistä. Meidän ei tarvitse surra hänen puolestaan. Mutta mitä voisimme oppia? Voisimmeko oppia pitämän parempaa huolta lähimmäisistämme? Ottamaan yhteistä vastuuta? Kuuntelemaan? Tarjoamaan apua? Pitämään huolta heikommista? Harjoittamaan lähimmäisenrakkautta? Luomaan turvaverkostoja, joissa ei ole kahdeksanvuotiaan kokoisia aukkoja? Eikä pienempiäkään.

Tämä tyttö voi opettaa meitä, jos maltamme pysähtyä kuuntelemaan sen sijaan että osoittelisimme mielestämme "oikeita" vikoja ja syyllisiä.

Rakastetaan toisiamme. Ollaan läsnä naapureillemme. Pyydetään apua, kun sitä tarvitsemme.


perjantai 24. elokuuta 2012

Matkalla menestykseen ;-)

"A failure is only a step on your way to success."
- Yogi Bhajan

"Epäonnistuminen on vain yksi askel matkallasi menestykseen." Tämä on lohduttavaa muistaa, kun esimerkiksi menee tunteella mukaan uhmaikäisen rettelöintiin ja suomeksi sanottuna polttaa päreensä (kuten minä tänään). Ja lopulta, mikä on epäonnistumista, mikä on virheellistä, mikä on väärin, kuka sen määrittelee, ja kuinka tarpeellista se edes on?

Maailman hyväksyntä sellaisena kuin se on, alkaa siitä että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Niinsanottuine virheineen ja epäonnistumisineen. Jokaisella on mahdollisuus kasvaa irti haitallisista tottumuksista. Luokittelu vain estää meitä näkemästä maailmaa sellaisena kuin se on, kauniina. Ja me olemme osa sitä, sinä ja minä, yhtä kaikki.

Uhmaikäinen on viisas, hän ei muistele kärsimäänsä kovaa komennusta :-) Hän elää hetkessä.



tiistai 29. toukokuuta 2012

Kevätjuoksuja

Olin tänään alakoulun kevätjuhlassa. Noissa tilaisuuksissa täytyy aina ihmetellä kaikkea sitä luovuutta mitä pienestä kyläkoulusta löytyy! Oppilaat suunnittelevat ja toteuttavat alusta loppuun saakka mitä ihmeellisempiä asioita juhlia varten, kuten esiintymisvaatteita, koreografioita, tietoteknisiä esityksiä (jotka minulta jäisivät tekemättä)...

Tänään näimme mm. musiikki- ja tanssiesityksiä, näytelmiä ja gaalapalkintojen jakoa sekä oppilaille että koulun henkilökunnalle. Ja vanhempainyhdistys oli jälleen hoitanut vatsantäytettä juhlapöytiin. Kyllä kelpasi. Juniori taputti innoissaan käsiään joka esityksen jälkeen, ja myös silloin kun kukaan muu ei taputtanut. Poika ymmärtää hyvän päälle ;-) Hän olisi myös halunnut mm. osallistua isosiskon kanssa intiaaninäytelmään, ja järjesti näin äidille ja isälle hieman taukoliikuntaa ;-)

Kaiken luovuuden kukkimisen kunniaksi haluan tänään siteerata japanilaista runoilija Ryokania, joka itse tituleerasi itseään Suureksi Hupsuksi.


"Jos tahdot löytää merkityksen, lakkaa juoksemasta niin monien asioiden perässä."

-Ryokan 
(1758-1831) 

Ihania sarastavia kesälaitumia! :-)

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Lapsen tavoin oppii

Pieni lapsi ei mieti "en minä kuitenkaan osaa, en minä pysty, en ole ennenkään onnistunut". Hän tekee ja on tyytyväinen tekemäänsä. Pieni lapsi taputtaa itselleen. Hän kiljahtelee ilosta ja nauraa, vaikka tekisi saman asian kolmannenkymmenennen kerran. Pieni lapsi on ennakkoluuloton. Kuinka hän muuten oppisikaan kaikki tarvittavat asiat ja taidot?

Aikuistenkin on hyvä oppia uutta, jatkuvasti. Jos sinulla on tilaisuus, seurailepa taaperoikäistä lasta. Meillä jokaisella on paljon opittavaa heiltä. Omani pistää parhaillaan kodin järjestystä uusiksi. Kuka muka sanoo, etteivät matot voisi sijaita lattialla päällekkäin? ;-)

Uudistavaa viikonloppua!

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Priorisointia

Priorisointi ei ole koskaan ollut vahvimpia puoliani. Heräsin taas tänään siihen, että yritän tehdä kaikkea samaan aikaan. Ja olenko silloin läsnä missään mitä teen? Niinpä...

Kevät on täällä, nyt sen varmaan myöntävät jo kaikki :-) Liian kovalla vauhdilla eteenpäin pyrkiessä jää helposti huomaamatta lumen alta esiin tuleva ruoho ja maa, kuulematta kaunis keväinen linnunlaulu ja ihailematta hohtava keväthanki. Tosin täytyy olla todella muissa maailmoissa jotta niitä ei huomaa. Ihana kevät!

Minulla on onneksi oma personal trainerini, joka vie minut päivittäin ulkoilemaan ja passittaa vähintäänkin seisomaan lumikinosten viereen kun hän heiluu pienen sinisen lumilapionsa kanssa - pakottaa pysähtymään :-) Koetan ottaa häneltä oppia hetkessä elämisestä - ja löytää sadalleyhdelle legoleikkien varjoon jäävälle tekemättömälle työlle toisia hetkiä, jolloin voin keskittyä tehokkaasti niiden tekemiseen. Ehkä ne legoleikit kuitenkin ovat nyt oikeasti tärkeämpiä ;-)