torstai 18. joulukuuta 2014

Joulutunne

Joulu on taas, joulu on taas...

Tai ainakin ihan pian. Jouluvalmistelut ovat vielä kesken, mutta ne joita emme ehdi tehdä, voivat jäädä tekemättä, ja olemme tyytyväisiä jouluun sellaisena kuin se tänä vuonna tulee. Joulu on aina ihana. Joulu on tunnetila. Se löytyy meiltä jokaiselta sydämestämme kun vain annamme itsemme kuulla ja tuntea sen ilosanoman. Joulu ei ole suorittamista, joulu ei ole kiirehtimistä (vaikka joskus siihen harhaan eksymmekin), joulu ei ole rahan juhla, vaan joulu on rakkauden, ilon, lämmön juhla, lasten juhla, ja itsessään lapsen hyväksyvien aikuisten juhla. On aivan sama montako kakkua olet pöytään leiponut, ellet pysty nauttimaan joulun tunnelmasta. Anna itsellesi aikaa vain olla, nautiskella, huomata pienet kauniit jouluiset asiat, tuoksut, valot, kynttilät. Tunne lasten jouluriemu ja ilo itsessäsi. Tunne antamisen ilo. Tunne vapaus läsnäolevassa hetkessä. Hengitä. Sisään ja ulos. Anna joulun täyttää sydämesi. Se on sen tarkoitus.

Ja lapsilla on, lapsilla on, aamusta iltaan hauskaa.

Kiitän teitä lukijoita kuluneesta vuodesta, kärsivällisyydestä kirjoitustaukojeni aikana, ja toivotan sydämestäni oikein lämmintä ja kaunista joulunaikaa sekä iloa ja valoa uudelle vuodelle, olkoon se onnentäyteinen. Tapaamisiin!

Kuva Saaren kartanon Joulumaasta

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Innostavaa syksyä

Syksy on vierähtänyt jo pitkälle. Ihanaa, että auringon lämpöä ja valoa silti riittää, ainakin täällä Etelä-Suomessa. Bloggaustauko on venähtänyt ennätyspitkäksi; pyrin välttämään kirjoittamista kirjoittamisen vuoksi - kirjoitan mieluummin asian vuoksi, jonka voi lukea suoraan tai rivien välistä. Olen edelleen harjoittanut hetkessä elämisen taitojani. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. kärsivällisyyden opettelua (joka ei suju minulta ihan luonnostaan): Vaikka tuntuu että "pitäisi" tehdä jotain (koska blaa blaa), on odotettava sopivaa hetkeä sen tekemiseen, sitä hetkeä kun oikeasti tuntuu että "NYT on OIKEA hetki tehdä se". Siispä blogikirjoituksetkin syntyvät silloin kun syntyvät, kun on niille oikea aika syntyä :-)

Mutta sillä välin kun odottelee oikeaa hetkeä synnyttää jotain uutta, voi nautiskella elämästä, kuluvasta hetkestä ja sen ihmeistä, olla innostunut erilaisista asioista (vaikkapa siitä mitä aikoo synnyttää). Innostuskin on ihmisen perustarve, oletko tullut ajatelleeksi? Kuinka usein sinä innostut? Pieni lapsi innostuu spontaanisti ja jatkuvasti päivän mittaan. Lapset ovatkin oivallisimpia elämäntaidon opettajia. He elävät hetkessä, innostuvat, yrittävät uudelleen vaikka epäonnistuvat, eivät kanna kaunaa, syövät kun ovat nälkäisiä, liikkuvat luonnostaan paljon, uneksivat ja keksivät kaikkea mahdollista välittämättä siitä kuinka todennäköiseltä se vaikuttaa. Innostuksen herättelyyn voisin heittää kirjavinkiksi vaikkapa Pauli Aalto-Setälän ja Mikael Saarisen tänä vuonna ilmestyneen Innostus -kirjan. Kirja on kirjoitettu paljolti liike-elämän ja työyhteisöjen näkövinkkelistä, mutta on sovellettavissa ihan meihin jokaiseen ihmiseen missä tahansa tilanteessa tai yhteisössä. Kirjaa voi kylläkin suositella erityisesti innostavasta johtamisesta kiinnostuneille, johtaapa sitten työyksikköä tai vaikkapa perhettä. Sisältö on tieteellisillä tutkimuksilla höystettyä perustietoa, jota vaan ei välttämättä tule arjessa ajatelleeksi.

Mistä sinä olet tänä syksynä innostunut? Minua innostavat erityisesti luonto, hyvinvointi ja hyvä olo, liikunta, ihmissuhteet, rakkaus, meditointi, itseni kehittäminen, hetkessä eläminen, vanhasta luopuminen, uuden luominen.

Muista: rajoja ei ole. Tee päivästäsi ihana. Kaunista syksyä <3





torstai 19. kesäkuuta 2014

Villiä juhannusta ;-)

Aikomuksenani oli kirjoitella kesäiseen tapaan taas rohtokasveista, mutta kuinkas ollakaan kesäflunssa yllätti rohtoilijan. Onneksi rohtoja löytyi kaapista ja olo on hyvää vauhtia korjaantumassa. Nyt kuitenkin aikataulut ovat sen verran rajalliset (ja perhe tärkeä), että joudun päästämään teidät ja itseni juhannuksen viettoon ilman rohtoluentoa. Annan kuitenkin asiasta kiinnostuneille tässä kirjavinkiksi, että juhannusloitsuja tehdessänne selatkaapa hieman esimerkiksi Sinikka Piipon Elinvoimaa mausteista -kirjaa. Sieltä voi vaikka poimia suosikkimausteensa ja perehtyä hieman syvemmin sen käyttöön ja terveysvaikutuksiin. Ennen tuota kirjaa en itse esimerkiksi ollut ajatellut, että inkivääriäkin voisi kasvattaa Suomen oloissa! Inkiväärihän on yksi omista suosikeistani, mutta harmikseni sitä myydään nykyisin kaupoissa vain kiinalaisena versiona - eli etsintäkuulutus: Mistä löytyy muun maalaista tuoretta inkivääriä? Kiinan saastuneesta maaperästä ym seikoista on ollut julkisuudessa sen verran jo juttuja, että en luota edes sikäläiseen luomutuotantoon, valitettavasti.

Mutta onneksi meillä täällä Suomessakin kasvaa jos jonkinmoista hyödyllistä ja terveellistä kasvia, ihan villinäkin: nokkonen, voikukka, vuohenputki, siankärsämö, poimulehti, piharatamo...muutamia mainitakseni. Jos villivihannesten keruu eli hortoilu kiinnostaa, mutta et tiedä miten aloittaa niin suosittelen tutustumaan osoitteeseen http://www.hortoilu.fi/

Ja nyt päästän teidät kirmaamaan kesäniityille, toivotan oikein kaunista juhannusta ja valoisaa kesää!


Jälkikommentti: Lopulta löysin vihjeen perusteella ihanaa perulaista luomuinkivääriä Lidlistä! Kiitän jäljille johtaneesta vihjeestä!

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Olemista ja karsimista

On niin helppo langeta ansaan jonka jo tietää. Olen Olemisen ehdoton kannattaja, ja silti huomaan määritelleeni itseäni aivan liikaa sen perusteella mitä teen. Mutta elämä onneksi opettaa. Kun tekee liikaa, huomaa että mikään ei riitä, ja on palattava Olemaan huomatakseen että kaikki on niin kuin kuuluukin :) Kaiken tekemisen keskellä blogikin oli jäänyt päivittämättä, joten oikein sydämellistä pääsiäistä, vappua ja äitienpäivää kaikille ketkä sellaista jollain tasolla viettivät :)

Olen kaikenlaisesta karsimisesta jo aiemminkin kirjoitellut. Tekemisen karsimisen lisäksi olen jo jonkin aikaa viettänyt kevyttä digi detoxia. Katson entistäkin vähemmän tv:tä - vain sen mitä oikeasti haluan, eli ohjelmatarjonnan huomioiden en juuri mitään (Suomen euroviisuesityksenkin katsoin myöhemmin Yle Areenalta kun en jaksanut valvoa). Facebookia käytän melkeinpä vain työasioissa ja siihenkin entistä vähemmän. Annan puhelimen olla paikallaan hyllyssä enkä tarkistele jokaisen poissaoloni jälkeen onko joku yrittänyt minua tavoittaa, en myöskään kyttää sähköpostia tai muita viestimiä. Sen sijaan nautin Olemisesta, kukkaan puhkeavasta luonnosta, töistäni tai niiden vähyydestä, elämän virtauksesta. Kunnes elämä taas tarjoaa jonkin oppiläksyn, huomaan maayhteyden olevan hukassa ja alan jälleen opetella Olemiseen palaamista elämän tarjoillessa kulloisenkin päivän opetuksiaan :)

Digiähkyn lisäksi olen myös karsinut ruokavaliotani, entistäkin rouheampaan suuntaan. Nyt ovat saaneet loputkin viljat jäädä ja niiden lisäksi maitotuotteet. Jos jokin ei keholleni sovi, niin ennemmin opettelen elämään ilman sitä kuin hakkaan päätäni seinään ja elän "jos ihan vähän vain" -linjalla. "Ihan vähän vain" sopii sellaisiin ruokiin, joita voin syödä mutta joita ei tule syödä suuria määriä ;)

Kävin eilen ystäväni kanssa kahvilassa ja kahvilan kassa ihmetteli enkö aio syödä mitään (otin vain kupin teetä ja smoothien, eli en mitään purtavaa ruokaa). Ystävällisesti kerroin, että kun ei syö viljatuotteita niin ei tarvitse yleensä kahvilassa syödä mitään, olen tankannut kotona :) Avauduinpa samalla puheliaalle kahvilahenkilölle, että en muuten käytä maitotuotteitakaan. Sain kuulla että vaikeaa on, eihän sitten voi syödä muuta kuin lihaa ja kasviksia. Niin, no tuo on ehkä osittain totta mikäli haluaa elää vain valmiilla jonkun toisen tekemillä ruoilla. Mutta viljattomalla ja maidottomalla ruokavaliollakin saa leivotuksi esimerkiksi herkullista suklaakakkua, terveellisiä mantelileipiä joita voi maustaa haluamallaan tavalla (viime aikoina olen suosinut runsasta nokkoslisää taikinassa), voipa pyöräyttää jäätelökoneessa (tai ilman) herkulliset jäätelötkin esimerkiksi kookosmaidosta. Elämä on rajoittunutta vain jos sen haluaa niin nähdä. Itselleni tämä ruokavalionmuutos on avannut oven terveellisten herkkujen maailmaan. Tokihan olin ennestäänkin (hyvin) tumman (luomu)suklaan ja raakasuklaan ystävä, eikä meillä enää aikoihin ole valkoista sokeria kaapista löytynyt edes vieraiden kahvikuppiin, saatika valkoisia jauhoja leivonnaisiin, mutta olen tässä matkan varrella todennut että tekemäni laskiaispullat ja vappumunkit ovat tänä vuonna saaneet tavisversioita enemmän suosionosoituksia perheeltä, joten ei tämä ihan pieleen ole voinut mennä ;) Opeteltavaa riittää, ja siksipä olen kaivellut käyttööni ja muokattavaksi kaikkia ihania reseptejä, joista pieneksi vinkiksi tänä vuonna ilmestynyt kirja Raakaa ja makeaa (Karita Tykkä). Nam nam, ei tunnu siltä että olisi mitään oleellista karsinut, päinvastoin. On vain muistettava: kun luopuu jostakin, niin uutta ja parempaa tulee aina tilalle <3 Voikaa hyvin <3

P.S. Jos joku ystävällisesti voi minulle kertoa miten manteli-/pähkinäjogurtin saa onnistumaan, niin kiitos, otan mielelläni vihjeet vastaan (epäilen onko tämä ehkä välinelaji..).


keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Nyt kirjoitan tärkeästä asiasta! :)

Olen alkanut tehdä TRE-stressinpurkuliikkeitä. Asia oli ollut "listallani" aloittamista vailla jo kolmisen vuotta kunnes oli korkea aika ja sain kutsun TRE-kurssille :) Olen nyt tehnyt harjoituksia puolitoista viikkoa ja voin vain ihmetellä kuinka tällainen metodi on jäänyt niin monen ihmisen tietämättömiin. Siksipä haluan nyt sanoa, että hyvät ihmiset ottakaapa asiaksenne kokeilla tätä. Varsinkin jos kärsit selkäkivuista tai muista krempoista, tai elämäsi on stressaavaa, sinulla on traumaattisia kokemuksia historiassasi, tai haluat muuten vain oppia tavan purkaa jännityksiä kehosta ja mielestä - tämä menetelmä on todella toimiva! Minulla on paikkakunnallani ihana jäsenkorjaaja, mutta epäilenpä että minua ei tämän menetelmän opittuani hänen vastaanotollaan enää paljoa näy ;) Suosittelen hakeutumaan TRE:tä oppimaan kurssille, siinä menee vain muutama tunti, mutta mikäli haluat ensin tutustua aiheeseen tarkemmin, suuntaa matkasi vaikkapa osoitteeseen http://www.trefinland.fi/ tai kipaise kirjastosta menetelmän kehittäjän David Bercelin kirja TRE- stressinpurkuliikkeet. Varsinkin jos sinulla on vaikeita traumoja menneisyydessäsi tai jokin mielenterveysongelma, suosittelen että et ala tehdä harjoituksia yksin vaan hakeudut ensin TRE-ohjaajan pakeille. Ohjaajien yhteystietoja löytyy myös em. nettiosoitteesta.

TRE-lyhenne tulee sanoista Trauma/Tension Releasing Exercises. Kyse on helposti opittavasta liikesarjasta jonka kautta poistetaan jännitteet kehosta tärinän ja rentouttavan liikkeen kautta. Opittuasi harjoituksen voit ottaa sen osaksi elämääsi aivan simppelillä tavalla, harjoitus ei välttämättä vie päivästäsi kuin 15 minuuttia, paitsi jos jäät koukkuun ja haluat täristä tunnin päivässä ;)

Olen itse aivan tärinöissäni asiasta ;) mutta lainataan tähän nyt kuitenkin itse asiantuntijaa eli David Berceliä, ja annetaan hänen kertoa mistä on kyse:

"Jos leijona hyökkää gasellin kimppuun, mutta tämä pääsee sen kynsistä, gaselli alkaa turvaan päästyään vapista, kunnes se sillä tavoin on purkanut ylimääräisen latauksen kehostaan. Sitten se palaa takaisin laumaansa juomaan vettä juomapaikalta aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vaikka lemmikkieläimemme ovatkin sopeutuneet elämään ihmisen läheisyydessä ja me elämme keinotekoisessa ja rakennetussa ympäristössä, voimme nähdä lemmikkiemme vapisevan ukkosta ja salamointia pelätessään. Ne hakeutuvat lähellemme ja vapisevat. Vapina on lemmikin luonnollinen tapa purkaa liiallista energiaa, jota sen keho koko ajan muodostaa.
Ihmisinä meissä on olemassa tämä sama mekanismi. Omaksi haitaksemme olemme estäneet sitä toimimasta tai tappaneet sen. Kun esimerkiksi hermostumme tai innostumme liikaa, yritämme kaikin keinoin olla vapisematta, etteivät muut huomaisi heikkouttamme tai pelkoamme. Minän kontrolli saa aikaan kehon ja mielen välisen ristiriidan. Keho haluaisi vapista päästäkseen eroon liiallisesta energiasta, mutta mieli kieltää sitä tekemästä niin. Mieli vie yleensä voiton, ja kehon on vain keksittävä muita keinoja selvitä liiallisen kiihtymyksen aiheuttamasta latauksesta. Sen selviytymiskeino on supistaa lihaksia ja ylläpitää liian suurta latausta. Lihakset supistuvat ja pitävät kiinni energialatauksesta, kunnes niille annetaan lupa rentoutua joskus myöhemmin. Jos ne eivät saa tilaisuutta rentoutua, supistuneet lihakset aiheuttavat kehoon pysyvän jännitystilan."

- David Berceli: TRE-stressinpurkuliikkeet Stressin ja traumojen helpottamiseen

torstai 13. helmikuuta 2014

Ystävät niin tärkeät

Ystävänpäivänä on kaunis ele jollain tapaa muistaa ystäviä ja läheisiä. Helposti tartumme suklaarasiaan, kukkapakettiin tai johonkin muuhun kaupan tavaraan, ja harvemmin tulemme miettineeksi mistä ystävä todella, todella ilahtuisi ja tuntisi itsensä arvoisekseen ystäväksi. Kuinka usein muistamme kertoa ystäville mitä he todella meille merkitsevät? Omasta puolestani voin ainakin sanoa, että aivan liian harvoin. Vaikka ystävät ovat mittaamattoman arvokkaita - kerrommeko sen heille? En tarkoita nyt massajakeluna lähetettäviä sinällään kauniitakin ystävänpäiväviestejä, vaan ihan henkilökohtaista kiitosta ja pientä viestiä siitä, mitä kukin ystävä sinulle on elämässäsi merkinnyt tai merkitsee. Tämä voi olla ystävälle todella arvokasta, paljon arvokkaampaa kuin se ihana suklaarasia jonka ehkä aioit ostaa - ja voithan ostaa sen silti, ja muistaa ystävääsi tänä vuonna suklaalla henkilökohtaisen merkityksellisen viestin kera. Hän on sen ansainnut. Me kaikki olemme. Vuoden jokaisena päivänä!

Tämä blogi syntyi alun alkaen tuomaan pieniä viestejä ja muistutuksia päivittäiseen elämäämme avuksi, iloksi, ehkä ahaa-elämyksiksikin sopivan hetken tullen. Äitiysloman jälkeen ja yritystoiminnan pyörittämisen myötä kirjoitukset ovat harventuneet ja nykyisellään tekstejä on syntynyt noin kerran kuukaudessa. Tällä hetkellä henkilökohtaisessa elämässäni on niin paljon liikkuvia osia, että katson viisaimmaksi keskittyä yhä enemmän kaikkein oleellisempaan. Blogi jatkaa toistaiseksi paikallaan Hyvinvointisataman toiminnan ja kotisivujenkin uudistuessa, ja tekstejä syntyy sitä mukaa kuin syntyy - bloggaus ei ole minulle elinkeino vaan tapa tuoda esille tärkeinä pitämiäni asioita. Älkööt kenkään pahastuko ellei kuukausittaista kirjoitusta aina ilmesty. Olette silti ajatuksissani, ja haluan kiittää jokaista blogin satunnaistakin lukijaa, olette tärkeitä! Ystävänpäivälahjana teen intuitiivisen ryhmäkaukohoidon torstaina 13.2. ja mukaan ovat tervetulleita kaikki halukkaat. Lisätietoa tapahtumasta löydät täältä.
<3 Rakkaudellista ystävänpäivää <3


tiistai 14. tammikuuta 2014

Muutosten vuosi?

Oikein hyvää alkanutta vuotta 2014!

Teitkö uudenvuodenlupauksia? Pitävätkö ne? Jos teit lupauksia, ovathan ne lempeitä ja rakkaudellisia itseäsi kohtaan? Itseinhossa tehdyt laihduttamispäätökset eivät välttämättä ole kovin kauaskantoisia, lempeämpi vaihtoehto on esimerkiksi tietoisen läsnäolon avulla tarkkailla omaa syömistään: miksi syön tällä tavalla kuin syön, syönkö johonkin tunteeseen/tilanteeseen/tottumuksesta, haluanko tiettyjä makuja jne? Tähän aiheeseen suosittelen Jan Chozen Baysin kirjaa Tietoinen syöminen. Se saattaa mullistaa muitakin elämäsi osa-alueita kuin syömisen ;-)

Itse en uudenvuodenlupauksia harrasta, mutta tämä vuodenvaihde energioineen passitti minut tekemään joitakin päätöksiä, joiden takana aion seistä kunnes keksin mahdollisesti vielä parempia :D Osa liittyy suoraan henkilökohtaiseen hyvinvointiin, osa turhaa aikaa ja energiaa syövien tekijöiden poistamiseen arjesta, osa työhön. Tulen mm. lisäämään - ja olen jo lisännytkin - Hyvinvointisataman kurssitarjontaa. Pari enkelikurssia on jo alkuvuodelle pidetty, seuraavaksi on vuorossa Reiki I. Rakastan näitä kursseja ja niiden pitämistä, joten miksipä en panostaisi niihin :)

Myös ympärilläni huomaan ja kuulen ihmisten muutoksen tarpeesta. Moni on suorastaan saanut tarpeekseen nykyisestä elämänmenosta. Sopivasti suivaantuneessa mielentilassa saakin aikaan hyviä muutoksia - kun ei ole vihainen, katkera tai turhautunut vaan tahtoo sopivasti, tietää mitä tahtoo ja tuntee että nyt on juuri oikea aika toimia ja muuttaa asioita.

Muista että koskaan ei ole liian myöhäistä. Muutos ja onnellisuus lähtevät meistä sisältäpäin. Voit olla onnellinen ja aloittaa uuden elämän juuri nyt. Juuri nyt on täydellinen hetki.

Image courtesy of chanpipat / FreeDigitalPhotos.net