Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Innostavaa syksyä

Syksy on vierähtänyt jo pitkälle. Ihanaa, että auringon lämpöä ja valoa silti riittää, ainakin täällä Etelä-Suomessa. Bloggaustauko on venähtänyt ennätyspitkäksi; pyrin välttämään kirjoittamista kirjoittamisen vuoksi - kirjoitan mieluummin asian vuoksi, jonka voi lukea suoraan tai rivien välistä. Olen edelleen harjoittanut hetkessä elämisen taitojani. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. kärsivällisyyden opettelua (joka ei suju minulta ihan luonnostaan): Vaikka tuntuu että "pitäisi" tehdä jotain (koska blaa blaa), on odotettava sopivaa hetkeä sen tekemiseen, sitä hetkeä kun oikeasti tuntuu että "NYT on OIKEA hetki tehdä se". Siispä blogikirjoituksetkin syntyvät silloin kun syntyvät, kun on niille oikea aika syntyä :-)

Mutta sillä välin kun odottelee oikeaa hetkeä synnyttää jotain uutta, voi nautiskella elämästä, kuluvasta hetkestä ja sen ihmeistä, olla innostunut erilaisista asioista (vaikkapa siitä mitä aikoo synnyttää). Innostuskin on ihmisen perustarve, oletko tullut ajatelleeksi? Kuinka usein sinä innostut? Pieni lapsi innostuu spontaanisti ja jatkuvasti päivän mittaan. Lapset ovatkin oivallisimpia elämäntaidon opettajia. He elävät hetkessä, innostuvat, yrittävät uudelleen vaikka epäonnistuvat, eivät kanna kaunaa, syövät kun ovat nälkäisiä, liikkuvat luonnostaan paljon, uneksivat ja keksivät kaikkea mahdollista välittämättä siitä kuinka todennäköiseltä se vaikuttaa. Innostuksen herättelyyn voisin heittää kirjavinkiksi vaikkapa Pauli Aalto-Setälän ja Mikael Saarisen tänä vuonna ilmestyneen Innostus -kirjan. Kirja on kirjoitettu paljolti liike-elämän ja työyhteisöjen näkövinkkelistä, mutta on sovellettavissa ihan meihin jokaiseen ihmiseen missä tahansa tilanteessa tai yhteisössä. Kirjaa voi kylläkin suositella erityisesti innostavasta johtamisesta kiinnostuneille, johtaapa sitten työyksikköä tai vaikkapa perhettä. Sisältö on tieteellisillä tutkimuksilla höystettyä perustietoa, jota vaan ei välttämättä tule arjessa ajatelleeksi.

Mistä sinä olet tänä syksynä innostunut? Minua innostavat erityisesti luonto, hyvinvointi ja hyvä olo, liikunta, ihmissuhteet, rakkaus, meditointi, itseni kehittäminen, hetkessä eläminen, vanhasta luopuminen, uuden luominen.

Muista: rajoja ei ole. Tee päivästäsi ihana. Kaunista syksyä <3





maanantai 28. lokakuuta 2013

Neurokirurgin totuus

Luin juuri Eben Alexanderin kirjan Totuus taivaasta. Kirjastontäti supatti kirjan minulle ojentaessaan, että tästä kohukirjasta puhutaan nyt paljon. Uskon sen. Kirja kertoo amerikkalaisen neurokirurgin matkasta tuonpuoleiseen ja takaisin. Hän makasi viikon koomassa ja teki sinä aikana matkan olemisen ytimeen, korkeimman rakkauden huomaan, rajan tuolle puolen - kunnes hänen fyysisen kehonsa oli aika kokea ihme, palata terveenä takaisin läheistensä luo, ja kertoa kokemastaan koko maailmalle. Lääketieteen mukaan hänen ei olisi pitänyt parantua.

Rajakokemuksista on olemassa melkolailla kirjallisuutta. Itse en ole tullut montaakaan opusta lukeneeksi, vaikka aihe kiinnostaakin - täytyisikin ehkä ottaa asialistalle jonain joutilaana päivänä. Alexanderin kirja ei minulle henkilökohtaisesti tarjonnut oikeastaan mitään uutta, koska olen jo sinut näiden asioiden kanssa, mutta oli varsin mukavaa luettavaa (lun laskee pois lääketieteellisen höpötyksen, josta en ymmärrä enkä jaksa kiinnostua sekä periamerikkalaisen tyylin josta en vaan välitä) ja on varmasti hieno lukukokemus jollekin joka etsiskelee omaa totuuttaan tuonpuoleisesta - lukea toisen perin kokemusperäinen totuus kuolemanrajan ylittämisestä. Varsinkin jos suhtaudut rajakokemuksiin tai elämän jatkumiseen kuoleman jälkeen hiemankaan epäilevästi, suosittelen tätä kirjaa aivan ehdottomasti! :) Tai jos jotakuta sairasta läheistäsi odottaa kuolema ja olet huolissasi ja murheissasi, sillä tämä kirja tarjoaa myös lohtua. Kirjaa saa ehkä jonottaa kirjastosta (ellei halua ostaa omakseen), mutta varaus kannattaa.

"Meidän rajoittunutta maallista tietoisuuttamme ei voi parhaalla tahdollaankaan kutsua normaaliksi, mikä alkoi valjeta minulle sitä selvemmin mitä syvemmälle Yrimeen matkustin. En vieläkään muistanut mitään maallisesta menneisyydestäni, mutta se ei vaivannut minua. Vaikka olin unohtanut elämäni täällä maan päällä, niin siellä minä muistin kuka todellisuudessa ja pohjimmiltani olin: suunnattoman suuren ja monitahoisen maailmankaikkeuden kansalainen, kaikkeuden jota hallitsi vain rakkaus."
- Eben Alexander