Mitä ajattelet kun munaat itsesi töissä, kadulla, bussissa, juhlissa? Kun tentti meni penkin alle, kun et keksinyt mitään järkevää sanottavaa tärkeässä tapaamisessa? Mitä ajattelet, kun hiukset eivät asetu toivomaasi kampaukseen, farkut uhkaavat käydä numeroa liian pieniksi, nenänpäähän ilmestyy yön aikana muhkea finni? Entä mitä sanot jos tällaista tapahtuu ystävällesi?
Kohteletko itseäsi tilanteissa samanarvoisena kuin ystävääsi? Jos niin hyvä, kuulunet onnelliseen vähemmistöön kansalaisia :-) Vai kohteletko itseäsi ankarammin kuin muita? Mietipä, moititko ystävääsi finnistä tai huomaatko edes hänen viisi milliä latteampaa kampaustaan? Haukutko hänet tyhmäksi jos tentti ei mennyt odotusten mukaan, palkankorotusta ei herunut tai jos hän ei keksinyt hyvää vitsiä kahvipöydässä? Toivottavasti et, sillä silloin sinulla saattaa kohta olla havaittavissa ystäväkato.
Usein olemme itseämme kohtaan aivan liian kriittisiä. Ennen kuin alkaa sättiä itseään epäonnistumisesta, on hyvä palauttaa mieleensä asian mittakaava. Mitä merkitystä tällä asialla on loppuelämäni kannalta? Mitä merkitystä tällä on maailmanlaajuisesti? Mitä menetän, jos jätän nyt itseni tuomitsematta?
On hyvä muistuttaa itseään: Olen arvokas, minulla on oma tärkeä paikkani maailmassa, saan aikaan hyvää, kehityn jatkuvasti. Samoin kuin kanssaihmiseni. Minä olen sinä, sinä olet minä.
Image courtesy of sakhorn38 / FreeDigitalPhotos.net
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti