Aurinko on viime päivinä muistanut meitä kauniilla ja lämmittävällä paisteellaan. Se houkuttaa ulkoilemaan paljon. Minusta tämä on talven parasta aikaa!
Kävin tänä aamuna pikkuvesselin kanssa kahdestaan jäällä potkukelkkailemassa. Se valkean aukean avaruus ja rauha on huikaiseva. Pojastakin näkee miten hän nauttii, juoksentelee sinne tänne ja hihkuu liikkuessaan, välillä työntää potkuria ja sitten taas kerää lumipaakkuja tai vain ihmettelee ympäristöään. Kunpa itsekin pääsisi vielä lapsen mielentilaan :) Mutta aikuisenakin voi nauttia luonnon hiljaisuudesta ja rauhasta, tuntea kuinka se lävistää kaiken ja tuo tullessaan tyyneyden, niin että kun hetken siinä seison ja vain olen, voin tuntea kuinka olen osa tuota kaunista tyyneyttä - sitä joka vain on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti