Raivausta

Sadepäivä on mitä mainioin hetki suorittaa kodissa kunnon rojunraivausoperaatio. Itse tähtään parin viikon päässä häämöttävään pihakirppistapahtumaan ja olen aloittanut kaappien tyhjentämisen jo hyvissä ajoin kevättalvella. Kasassa on useampi kassillinen ihan hyvää tavaraa jollekin muulle. Lisäksi isommat lapset hoitavat omat raivaustyönsä omissa huoneissaan.

Turhasta tavarasta luopuminen keventää oloa ja mieltä. Ei ole mikään välttämättömyys ja pakko säilyttää hautaan saakka joskus lahjaksi saatuja vaaseja, ellei niistä satu pitämään. Tavaran paljous voi ahdistaa tietämättäkin, ja helpotuksen huomaa vasta kun on hankkiutunut roinasta eroon. Ihminen kantaa helposti mukanaan tavaroiden sisältämää tunnepainolastia, velvollisuuksia ja turhaa kiintymistä johonkin tarpeettomaan. Loppujen lopuksi tulisimme toimeen hyvin vähällä. Olemme vain tottuneet keräämään tavaraa ympärillemme. En sano, ettei mitään tulisi ostaa, mutta jokainen voisi miettiä kuinka paljon oikeastaan tarvitsee ja voisiko jostain luopua. Hälytyskellojen pitäisi soida, jos huomaa olevansa hyvin kiintynyt tavaroihinsa. Mikäänhän niistä ei ole pysyvää, eikä varsinkaan tarpeellista enää hautapaikalla pötkötellessä.

Tiedäthän sanonnan "toisen roina on toisen aarre". Itsekin olen hoitovapaalaisena kunnostautunut useiden vuosien tauon jälkeen kirpputorien kiertäjänä. Olen löytänyt pikkurahalla uudenveroisia ja jopa käyttämättömiä lastenvaatteita ja leluja, hyviä kirjoja ja muuta hyödyllistä. Kannatan ehdottomasti kierrätystä!

Tervetuloa vaan paikalliset, tai vähän kauempanakin asuvat kirpputorien ystävät Suomen Levannolle lauantaina 30.6. tekemään kirppislöytöjä ja ihmettelemään Vanhat lähiseudulta -tapahtumaa (lisätietoja: http://www.kotipiiri.fi/).