Mutta jotain vanhaakin: Jatkan vuodenvaihteen yli Paulo Coelhoa jälleen lainaten. Tämä kuvaa niin hyvin omaakin tilannettani, että haluan tämän nyt jakaa. Samalla ymmärtänet, miksi blogikirjoituksia ei ole viime aikoina kovin ahkeraan syntynyt.
"Kohtaan matkalla merivirtoja, tuulia ja myrskyjä, mutta jatkan uupuneena soutamista, vaikka tiedän ajautuneeni jo pois reitiltä, eikä tavoittelemaani saarta näy enää horisontissa. Paluuta ei kuitenkaan ole, vaan minun on jatkettava keinolla millä hyvänsä, tai jään muuten tuuliajolle keskelle merta."
Paulo Coelho: Zahir
Annetaan elämän virran kuljettaa meidät pelottomina uuteen vuoteen ja uuteen aikaan! Jos joskus uuvuttaa, muistetaan pyytää apua ja myös ottaa sitä vastaan! Koskaan emme ole yksin <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti