Siitä puhutaan nyt joka paikassa. Hidastamisesta, elämän kohtuullistamisesta - downshiftingistä, maalle muuttamisesta, oravanpyörän hylkäämisestä, hetkessä elämisestä, isojen valintojen tekemisestä näiden asioiden edessä. Moni ei uskalla tehdä ratkaisua ennen kuin on pakko, terveys pettää, työpaikasta irtisanotaan, tulee avioero. Ja kun muutos on koettu, helpotuksen tunne voi olla valtava. Kriisi on opettanut katsomaan elämää toisella tavalla. Kaiken kiireen ja suorittamisen keskellä kun ei ehdi ajatella mihin on menossa, sinne vain on päästävä nopeasti, vaikka jokin koko ajan kalvaa sisimmässä. Huomaamatta jää moni pieni - ja isompikin asia - joka tekisi onnelliseksi siinä hetkessä. Haasteena on oppia hidastamaan ja huomaamaan nämä asiat, päästää irti kaikesta turhasta ja tarpeettomasta.
Käsi sydämelle, milloin jätit kalenterista koko viikon tyhjäksi ja heräsit jokaiseen aamuun mieli tyhjänä ja levänneenä, valmiina suuntaamaan nenän sinne minne hyvältä tuntuu, tai olla suuntaamatta sitä mihinkään, jos olotila niin kertoo? Milloin kiitit elämää kaikesta mitä se on sinulle antanut? Milloin myönsit oman roolisi omassa epämukavuudessasi? Olosuhteita on helppo syyttää, mutta pitkässä juoksussa helpoin ratkaisu on lakata kärsimästä, antaa itselleen armahdus ja lupa tehdä sitä mikä hyvältä tuntuu. Vaikka se vaatisi isojakin muutoksia. Muutos on hyvä asia, ilman sitä elämää ei olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti