Ensireaktioni oli ohjeistaa millä eri luontaisilla tavoilla voi hoitaa itseään tehokkaasti. Tuli mieleen vastikään kerätyt pakurikäävät, lupasin viedä niitä tuliaisiksi. Vannotin kävelemään heti seuraavana päivänä luontaistuotekauppaan hakemaan männynhavu-uutejuomaa, jonka avulla ovat lukuisat ihmiset sairaudestaan parantuneet. Seuraava toimenpide oli soitto kollegalle joka taitaa myös homeopatian ja vyöhyketerapian, sitten googletusta, uusi puhelinsoitto, ja päälle kaukoenergiahoitoa.
Päätin, että en ala surkutella, vaipua synkkyyteen, itkeskellä. Toki se olisi luonnollinen reaktio, mutta en usko että se hyödyttää mitään tai ketään. Sen sijaan ajattelen: Sairaus on ystävä, se opettaa meille jotakin tärkeää. Näin on aina. Tämän ajatuksen koetan nyt muistaa jokaisen vaikean hetken tullen. Voin myös visualisoida tervehdyttäviä energioita ja hoitaa sairastunutta omilla luontaisilla keinoillani.
Asia ei ole minun käsissäni, mutta voin osaltani tehdä sen minkä pystyn. Kolme kuukautta on pitkä aika odotella, sen voi käyttää hyödyksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti