Luonto on ihmeellisen kaunis. Ja viisas. Mänty kasvaa siemenestä männyksi - ilman epäilyjä, että tuleekohan tästä mitään, olenko ikinä kelvollinen mänty. Päivänkakkara nousee keväällä maasta ja puhkeaa kauniiseen kukkaansa juuri silloin kuin sen kuuluukin. Eikä se loukkaannu sitä puraisevalle kirvalle. Eläimet elävät kukin lajilleen tyypillisellä tavalla. Luontokappaleet ovat sopusoinnussa maailman kanssa. Myös monet alkuperäiskansat, joita "kehitys" ei ole päässyt pilaamaan, elävät näin. He tuntevat luonnon viisauden. Vaan miten on meidän "sivistyneiden" länsimaalaisten laita? Olemme suurin osa kovin vieraantuneita luonnosta, emme oikein tiedä paikkaamme ja olemme tyytymättömiä.
Moni osaa onneksi hakea rauhallisia hetkiä sienimetsästä, Lapin ruskasta, hiljaisen mökkilaiturin nokasta tai talviselta hiihtoladulta. Luonto on hyvä stressinpoistaja. Sanotaan myös, että joillakin männyillä on erityinen voimaannuttava vaikutus - vahva energia, jonka kokeminen ei heikennä mäntyä, mutta parantaa ihmistä. Jotkut metsurit kertovat jopa törmänneensä puihin, joita he eivät ole tällaisen vahvan energian vuoksi pystyneet kaatamaan. Myös vedellä on rauhoittava vaikutus. Oletko sinä jo löytänyt luonnosta oman hyvänolonpaikkasi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti