Olemista ja karsimista

On niin helppo langeta ansaan jonka jo tietää. Olen Olemisen ehdoton kannattaja, ja silti huomaan määritelleeni itseäni aivan liikaa sen perusteella mitä teen. Mutta elämä onneksi opettaa. Kun tekee liikaa, huomaa että mikään ei riitä, ja on palattava Olemaan huomatakseen että kaikki on niin kuin kuuluukin :) Kaiken tekemisen keskellä blogikin oli jäänyt päivittämättä, joten oikein sydämellistä pääsiäistä, vappua ja äitienpäivää kaikille ketkä sellaista jollain tasolla viettivät :)

Olen kaikenlaisesta karsimisesta jo aiemminkin kirjoitellut. Tekemisen karsimisen lisäksi olen jo jonkin aikaa viettänyt kevyttä digi detoxia. Katson entistäkin vähemmän tv:tä - vain sen mitä oikeasti haluan, eli ohjelmatarjonnan huomioiden en juuri mitään (Suomen euroviisuesityksenkin katsoin myöhemmin Yle Areenalta kun en jaksanut valvoa). Facebookia käytän melkeinpä vain työasioissa ja siihenkin entistä vähemmän. Annan puhelimen olla paikallaan hyllyssä enkä tarkistele jokaisen poissaoloni jälkeen onko joku yrittänyt minua tavoittaa, en myöskään kyttää sähköpostia tai muita viestimiä. Sen sijaan nautin Olemisesta, kukkaan puhkeavasta luonnosta, töistäni tai niiden vähyydestä, elämän virtauksesta. Kunnes elämä taas tarjoaa jonkin oppiläksyn, huomaan maayhteyden olevan hukassa ja alan jälleen opetella Olemiseen palaamista elämän tarjoillessa kulloisenkin päivän opetuksiaan :)

Digiähkyn lisäksi olen myös karsinut ruokavaliotani, entistäkin rouheampaan suuntaan. Nyt ovat saaneet loputkin viljat jäädä ja niiden lisäksi maitotuotteet. Jos jokin ei keholleni sovi, niin ennemmin opettelen elämään ilman sitä kuin hakkaan päätäni seinään ja elän "jos ihan vähän vain" -linjalla. "Ihan vähän vain" sopii sellaisiin ruokiin, joita voin syödä mutta joita ei tule syödä suuria määriä ;)

Kävin eilen ystäväni kanssa kahvilassa ja kahvilan kassa ihmetteli enkö aio syödä mitään (otin vain kupin teetä ja smoothien, eli en mitään purtavaa ruokaa). Ystävällisesti kerroin, että kun ei syö viljatuotteita niin ei tarvitse yleensä kahvilassa syödä mitään, olen tankannut kotona :) Avauduinpa samalla puheliaalle kahvilahenkilölle, että en muuten käytä maitotuotteitakaan. Sain kuulla että vaikeaa on, eihän sitten voi syödä muuta kuin lihaa ja kasviksia. Niin, no tuo on ehkä osittain totta mikäli haluaa elää vain valmiilla jonkun toisen tekemillä ruoilla. Mutta viljattomalla ja maidottomalla ruokavaliollakin saa leivotuksi esimerkiksi herkullista suklaakakkua, terveellisiä mantelileipiä joita voi maustaa haluamallaan tavalla (viime aikoina olen suosinut runsasta nokkoslisää taikinassa), voipa pyöräyttää jäätelökoneessa (tai ilman) herkulliset jäätelötkin esimerkiksi kookosmaidosta. Elämä on rajoittunutta vain jos sen haluaa niin nähdä. Itselleni tämä ruokavalionmuutos on avannut oven terveellisten herkkujen maailmaan. Tokihan olin ennestäänkin (hyvin) tumman (luomu)suklaan ja raakasuklaan ystävä, eikä meillä enää aikoihin ole valkoista sokeria kaapista löytynyt edes vieraiden kahvikuppiin, saatika valkoisia jauhoja leivonnaisiin, mutta olen tässä matkan varrella todennut että tekemäni laskiaispullat ja vappumunkit ovat tänä vuonna saaneet tavisversioita enemmän suosionosoituksia perheeltä, joten ei tämä ihan pieleen ole voinut mennä ;) Opeteltavaa riittää, ja siksipä olen kaivellut käyttööni ja muokattavaksi kaikkia ihania reseptejä, joista pieneksi vinkiksi tänä vuonna ilmestynyt kirja Raakaa ja makeaa (Karita Tykkä). Nam nam, ei tunnu siltä että olisi mitään oleellista karsinut, päinvastoin. On vain muistettava: kun luopuu jostakin, niin uutta ja parempaa tulee aina tilalle <3 Voikaa hyvin <3

P.S. Jos joku ystävällisesti voi minulle kertoa miten manteli-/pähkinäjogurtin saa onnistumaan, niin kiitos, otan mielelläni vihjeet vastaan (epäilen onko tämä ehkä välinelaji..).

Nyt kirjoitan tärkeästä asiasta! :)

Olen alkanut tehdä TRE-stressinpurkuliikkeitä. Asia oli ollut "listallani" aloittamista vailla jo kolmisen vuotta kunnes oli korkea aika ja sain kutsun TRE-kurssille :) Olen nyt tehnyt harjoituksia puolitoista viikkoa ja voin vain ihmetellä kuinka tällainen metodi on jäänyt niin monen ihmisen tietämättömiin. Siksipä haluan nyt sanoa, että hyvät ihmiset ottakaapa asiaksenne kokeilla tätä. Varsinkin jos kärsit selkäkivuista tai muista krempoista, tai elämäsi on stressaavaa, sinulla on traumaattisia kokemuksia historiassasi, tai haluat muuten vain oppia tavan purkaa jännityksiä kehosta ja mielestä - tämä menetelmä on todella toimiva! Minulla on paikkakunnallani ihana jäsenkorjaaja, mutta epäilenpä että minua ei tämän menetelmän opittuani hänen vastaanotollaan enää paljoa näy ;) Suosittelen hakeutumaan TRE:tä oppimaan kurssille, siinä menee vain muutama tunti, mutta mikäli haluat ensin tutustua aiheeseen tarkemmin, suuntaa matkasi vaikkapa osoitteeseen http://www.trefinland.fi/ tai kipaise kirjastosta menetelmän kehittäjän David Bercelin kirja TRE- stressinpurkuliikkeet. Varsinkin jos sinulla on vaikeita traumoja menneisyydessäsi tai jokin mielenterveysongelma, suosittelen että et ala tehdä harjoituksia yksin vaan hakeudut ensin TRE-ohjaajan pakeille. Ohjaajien yhteystietoja löytyy myös em. nettiosoitteesta.

TRE-lyhenne tulee sanoista Trauma/Tension Releasing Exercises. Kyse on helposti opittavasta liikesarjasta jonka kautta poistetaan jännitteet kehosta tärinän ja rentouttavan liikkeen kautta. Opittuasi harjoituksen voit ottaa sen osaksi elämääsi aivan simppelillä tavalla, harjoitus ei välttämättä vie päivästäsi kuin 15 minuuttia, paitsi jos jäät koukkuun ja haluat täristä tunnin päivässä ;)

Olen itse aivan tärinöissäni asiasta ;) mutta lainataan tähän nyt kuitenkin itse asiantuntijaa eli David Berceliä, ja annetaan hänen kertoa mistä on kyse:

"Jos leijona hyökkää gasellin kimppuun, mutta tämä pääsee sen kynsistä, gaselli alkaa turvaan päästyään vapista, kunnes se sillä tavoin on purkanut ylimääräisen latauksen kehostaan. Sitten se palaa takaisin laumaansa juomaan vettä juomapaikalta aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vaikka lemmikkieläimemme ovatkin sopeutuneet elämään ihmisen läheisyydessä ja me elämme keinotekoisessa ja rakennetussa ympäristössä, voimme nähdä lemmikkiemme vapisevan ukkosta ja salamointia pelätessään. Ne hakeutuvat lähellemme ja vapisevat. Vapina on lemmikin luonnollinen tapa purkaa liiallista energiaa, jota sen keho koko ajan muodostaa.
Ihmisinä meissä on olemassa tämä sama mekanismi. Omaksi haitaksemme olemme estäneet sitä toimimasta tai tappaneet sen. Kun esimerkiksi hermostumme tai innostumme liikaa, yritämme kaikin keinoin olla vapisematta, etteivät muut huomaisi heikkouttamme tai pelkoamme. Minän kontrolli saa aikaan kehon ja mielen välisen ristiriidan. Keho haluaisi vapista päästäkseen eroon liiallisesta energiasta, mutta mieli kieltää sitä tekemästä niin. Mieli vie yleensä voiton, ja kehon on vain keksittävä muita keinoja selvitä liiallisen kiihtymyksen aiheuttamasta latauksesta. Sen selviytymiskeino on supistaa lihaksia ja ylläpitää liian suurta latausta. Lihakset supistuvat ja pitävät kiinni energialatauksesta, kunnes niille annetaan lupa rentoutua joskus myöhemmin. Jos ne eivät saa tilaisuutta rentoutua, supistuneet lihakset aiheuttavat kehoon pysyvän jännitystilan."

- David Berceli: TRE-stressinpurkuliikkeet Stressin ja traumojen helpottamiseen

Ystävät niin tärkeät

Ystävänpäivänä on kaunis ele jollain tapaa muistaa ystäviä ja läheisiä. Helposti tartumme suklaarasiaan, kukkapakettiin tai johonkin muuhun kaupan tavaraan, ja harvemmin tulemme miettineeksi mistä ystävä todella, todella ilahtuisi ja tuntisi itsensä arvoisekseen ystäväksi. Kuinka usein muistamme kertoa ystäville mitä he todella meille merkitsevät? Omasta puolestani voin ainakin sanoa, että aivan liian harvoin. Vaikka ystävät ovat mittaamattoman arvokkaita - kerrommeko sen heille? En tarkoita nyt massajakeluna lähetettäviä sinällään kauniitakin ystävänpäiväviestejä, vaan ihan henkilökohtaista kiitosta ja pientä viestiä siitä, mitä kukin ystävä sinulle on elämässäsi merkinnyt tai merkitsee. Tämä voi olla ystävälle todella arvokasta, paljon arvokkaampaa kuin se ihana suklaarasia jonka ehkä aioit ostaa - ja voithan ostaa sen silti, ja muistaa ystävääsi tänä vuonna suklaalla henkilökohtaisen merkityksellisen viestin kera. Hän on sen ansainnut. Me kaikki olemme. Vuoden jokaisena päivänä!

Tämä blogi syntyi alun alkaen tuomaan pieniä viestejä ja muistutuksia päivittäiseen elämäämme avuksi, iloksi, ehkä ahaa-elämyksiksikin sopivan hetken tullen. Äitiysloman jälkeen ja yritystoiminnan pyörittämisen myötä kirjoitukset ovat harventuneet ja nykyisellään tekstejä on syntynyt noin kerran kuukaudessa. Tällä hetkellä henkilökohtaisessa elämässäni on niin paljon liikkuvia osia, että katson viisaimmaksi keskittyä yhä enemmän kaikkein oleellisempaan. Blogi jatkaa toistaiseksi paikallaan Hyvinvointisataman toiminnan ja kotisivujenkin uudistuessa, ja tekstejä syntyy sitä mukaa kuin syntyy - bloggaus ei ole minulle elinkeino vaan tapa tuoda esille tärkeinä pitämiäni asioita. Älkööt kenkään pahastuko ellei kuukausittaista kirjoitusta aina ilmesty. Olette silti ajatuksissani, ja haluan kiittää jokaista blogin satunnaistakin lukijaa, olette tärkeitä! Ystävänpäivälahjana teen intuitiivisen ryhmäkaukohoidon torstaina 13.2. ja mukaan ovat tervetulleita kaikki halukkaat. Lisätietoa tapahtumasta löydät täältä.
<3 Rakkaudellista ystävänpäivää <3

Muutosten vuosi?

Oikein hyvää alkanutta vuotta 2014!

Teitkö uudenvuodenlupauksia? Pitävätkö ne? Jos teit lupauksia, ovathan ne lempeitä ja rakkaudellisia itseäsi kohtaan? Itseinhossa tehdyt laihduttamispäätökset eivät välttämättä ole kovin kauaskantoisia, lempeämpi vaihtoehto on esimerkiksi tietoisen läsnäolon avulla tarkkailla omaa syömistään: miksi syön tällä tavalla kuin syön, syönkö johonkin tunteeseen/tilanteeseen/tottumuksesta, haluanko tiettyjä makuja jne? Tähän aiheeseen suosittelen Jan Chozen Baysin kirjaa Tietoinen syöminen. Se saattaa mullistaa muitakin elämäsi osa-alueita kuin syömisen ;-)

Itse en uudenvuodenlupauksia harrasta, mutta tämä vuodenvaihde energioineen passitti minut tekemään joitakin päätöksiä, joiden takana aion seistä kunnes keksin mahdollisesti vielä parempia :D Osa liittyy suoraan henkilökohtaiseen hyvinvointiin, osa turhaa aikaa ja energiaa syövien tekijöiden poistamiseen arjesta, osa työhön. Tulen mm. lisäämään - ja olen jo lisännytkin - Hyvinvointisataman kurssitarjontaa. Pari enkelikurssia on jo alkuvuodelle pidetty, seuraavaksi on vuorossa Reiki I. Rakastan näitä kursseja ja niiden pitämistä, joten miksipä en panostaisi niihin :)

Myös ympärilläni huomaan ja kuulen ihmisten muutoksen tarpeesta. Moni on suorastaan saanut tarpeekseen nykyisestä elämänmenosta. Sopivasti suivaantuneessa mielentilassa saakin aikaan hyviä muutoksia - kun ei ole vihainen, katkera tai turhautunut vaan tahtoo sopivasti, tietää mitä tahtoo ja tuntee että nyt on juuri oikea aika toimia ja muuttaa asioita.

Muista että koskaan ei ole liian myöhäistä. Muutos ja onnellisuus lähtevät meistä sisältäpäin. Voit olla onnellinen ja aloittaa uuden elämän juuri nyt. Juuri nyt on täydellinen hetki.

Image courtesy of chanpipat / FreeDigitalPhotos.net

Hyvää Joulua

Haluan toivottaa kaikille lukijoille Oikein Hyvää ja Rentouttavaa Joulun Aikaa sekä Onnea ja Iloa Vuodelle 2014! Kiitos yhteisestä matkasta, ja toivottavasti sitä on vielä runsaasti jäljellä :)

Haluan liittää tähän viikko sitten Hyvinvointisataman Facebook-sivujen joulukalenterissa julkaisemani helpon jouluisen hengitysmeditaation. Meditaatio on oivallinen tapa ylläpitää terveyttä ja hyvinvointia. Se on helppoa, onnistuu keneltä tahansa, ei maksa mitään, eikä vaadi paljoa aikaakaan - juuri sen verran kuin haluat hyvinvointiisi käyttää.

Voit lukea ohjeet alta ja sen jälkeen toimia kuten sinusta parhaalta tuntuu, tekstiä ei tarvitse pitää vieressään meditaation aikana. Voit myös lukea (tai pyytää jotakuta toista lukemaan) tekstin esimerkiksi kännykän tallentimelle muistaen rauhallisen tahdin ja jättäen väliin riittävästi taukoja, ja tämän jälkeen tehdä meditaation puhuttujen ohjeiden mukaan. Tärkeintä on hiljentyminen ja rentoutuminen.

Asetu mukavaan asentoon, joko istuen tai makuulle. Rentouta kehosi alkaen varpaista ylöspäin. Käy läpi koko keho, antaen rentoutumisen levitä ylös kasvojen lihaksiin ja päänahkaan saakka, sekä käsiin aivan sormenpäitä myöten. Kuuntele ja tunnustele hengitystäsi, huomioi tapasi hengittää ilman tarvetta muuttaa mitään. Voit hengittää muutaman kerran syvempään sisään ja ulos, ei haittaa vaikka haukotteletkin. Anna sitten hengityksen tasaantua ja anna ilman virrata vapaasti sisään ja ulos. Tunne hengitys. Ala sitten visualisoida kuinka hengität sisään joulua, joulun ihanaa rakkaudellista energiaa. Anna kehosi täyttyä tuolla joulun rakkauden energialla, anna sen levitä joka soluusi. Tunne kuinka olet täynnä joulua - aivan hiusten latvoja myöten. Nauti olostasi. Kun haluat lopettaa, palaa jälleen kuuntelemaan hengitystäsi, hengitä muutaman kerran tietoisemmin sisään ja ulos, liikuttele käsiäsi ja jalkojasi, venyttele ja avaa silmäsi. Olet nyt ladannut itsesi joulun energioilla, anna sen näkyä ja levitä ympärillesi.

Oliivipuita onneksemme

"Miksi näemme aina roskan silmässämme,
mutta emme vuoria, niittyjä ja oliivipuita?" 

- Paulo Coelho: Piedrajoen rannalla istuin ja itkin 

Elämme vuoden pimeimpiä päiviä. Monet kokevat olonsa väsyneiksi, energiattomiksi, jopa masentuneiksi. Monet ihmissuhteet ovat koetuksella, työpaikoilla helisee, kulissit kaatuilevat, monenlaista puhdistumista tapahtuu - asiat nousevat päivänvaloon käsiteltäviksi, toivoimme sitä tai emme. Itse sain eilen voimallisen puhdistavan energiahoidon kollegaltani, olemme auttaneet toinen toistamme tämän ajan haasteissa. Hoidon jälkeen tunnistin jälleen peilistä katsovat silmät omikseni ja olo helpottui kuin vuori olisi siirretty harteilta tai sadantonnin kivenmurikka vatsasta. Suosittelen muillekin, ketkä vähänkään itsensä tästä tekstistä tunnistavat, että piipahdatte energiahoitajanne luona tai etsitte käsiinne sellaisen ellei teiltä vielä "omaa hoitajaa" löydy. Minä ainakin rakastan itseäni niin paljon, että suon itselleni säännöllistä hoitoa :)

Ja sillä välin kun maailma paranee, on itse kunkin tärkeää keskittyä näkemään kaiken kauneus, ne oliivipuut, niityt ja vuoret - tai näin Suomen olosuhteissa ainakin kuurainen männynoksa, silloin tällöin esiin pilkahtava aurinko ja hämärässä loistavat jouluvalot :) Muutos lähtee meistä jokaisesta itsestämme sisältäpäin. Mikäli puoliso ärsyttää, voin kävellä peilin eteen ja kysyä kuinka voisin suhtautua tilanteeseen toisin? Miksi jokin asia ärsyttää minua, mitä se kertoo minusta? Toisen käytöstä en voi muuttaa, omaani voin. Ja koska aina on asioita jotka enempi vähempi häiritsevät, vaikka tuo pimeys tuolla ulkona, niin olisinko lopulta onnellisempi jos keskittyisin enemmän niihin asioihin, jotka tuntuvat mukavilta. Vaikka ne aurinkoiset päivät, oliivipuut tai männynoksat.

Neurokirurgin totuus

Luin juuri Eben Alexanderin kirjan Totuus taivaasta. Kirjastontäti supatti kirjan minulle ojentaessaan, että tästä kohukirjasta puhutaan nyt paljon. Uskon sen. Kirja kertoo amerikkalaisen neurokirurgin matkasta tuonpuoleiseen ja takaisin. Hän makasi viikon koomassa ja teki sinä aikana matkan olemisen ytimeen, korkeimman rakkauden huomaan, rajan tuolle puolen - kunnes hänen fyysisen kehonsa oli aika kokea ihme, palata terveenä takaisin läheistensä luo, ja kertoa kokemastaan koko maailmalle. Lääketieteen mukaan hänen ei olisi pitänyt parantua.

Rajakokemuksista on olemassa melkolailla kirjallisuutta. Itse en ole tullut montaakaan opusta lukeneeksi, vaikka aihe kiinnostaakin - täytyisikin ehkä ottaa asialistalle jonain joutilaana päivänä. Alexanderin kirja ei minulle henkilökohtaisesti tarjonnut oikeastaan mitään uutta, koska olen jo sinut näiden asioiden kanssa, mutta oli varsin mukavaa luettavaa (lun laskee pois lääketieteellisen höpötyksen, josta en ymmärrä enkä jaksa kiinnostua sekä periamerikkalaisen tyylin josta en vaan välitä) ja on varmasti hieno lukukokemus jollekin joka etsiskelee omaa totuuttaan tuonpuoleisesta - lukea toisen perin kokemusperäinen totuus kuolemanrajan ylittämisestä. Varsinkin jos suhtaudut rajakokemuksiin tai elämän jatkumiseen kuoleman jälkeen hiemankaan epäilevästi, suosittelen tätä kirjaa aivan ehdottomasti! :) Tai jos jotakuta sairasta läheistäsi odottaa kuolema ja olet huolissasi ja murheissasi, sillä tämä kirja tarjoaa myös lohtua. Kirjaa saa ehkä jonottaa kirjastosta (ellei halua ostaa omakseen), mutta varaus kannattaa.

"Meidän rajoittunutta maallista tietoisuuttamme ei voi parhaalla tahdollaankaan kutsua normaaliksi, mikä alkoi valjeta minulle sitä selvemmin mitä syvemmälle Yrimeen matkustin. En vieläkään muistanut mitään maallisesta menneisyydestäni, mutta se ei vaivannut minua. Vaikka olin unohtanut elämäni täällä maan päällä, niin siellä minä muistin kuka todellisuudessa ja pohjimmiltani olin: suunnattoman suuren ja monitahoisen maailmankaikkeuden kansalainen, kaikkeuden jota hallitsi vain rakkaus."

- Eben Alexander