Olen aina ajatellut ettei minusta ole aamulenkkeilijäksi. Syitä on ollut monia: tyyny on ollut liian hyvin, aamupalaa syöneenä on hankala lenkkeillä mutta ilmankaan ei pärjää, on kauheaa mennä pimeään, en varmasti ehdi töihin ajoissa...
Yllätin eräänä perjantaiaamuna itseni ja lähdin kaverin kanssa puoli kuudelta lenkille. Ja se oli kivaa! Pimeää, kyllä, mutta siitä selvisi otsalampulla, reippaalla asenteella ja parilla innokkaalla karvakorvalla. Totesin että syömättä pärjää ja jaksaa aivan hyvin lenkkeillä tunnin kirpsakassa syysilmassa. Ja se energia minkä siitä sai - uskomatonta! Koko päivän on ihan eri fiilis kun on käynyt aamulla lenkillä. Nyt aamulenkkejä on tehty jo muutama viikko, ei ihan joka päivä mutta kuitenkin useampana päivänä viikossa.
Pieni laiskamato minussa kiittää kun lenkki on "tehty" jo aamulla ja illalla voi hyvällä omallatunnolla käpertyä viltin alle teekuppi kädessä ja lukea hyvää kirjaa.
Suosittelen kokeilemaan omien rajojen murtamista. Lopputulos voi yllättää positiivisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti