Oletko koskaan ajatellut syvemmin loukkaantumista, siis mielen pahoittamista jostakin mitä joku teki tai jätti tekemättä? Kaveri tai sukulainen teki oharit, perui sovitun asian, toimi vastoin odotuksiasi, osui arkaan paikkaan tai unohti merkkipäivän, saattoipa jopa sanoa suoraan mitä ajatteli? Ja sinä loukkaannuit? Kannattiko? Hyödyttikö se sinua jotenkin? Vietitkö pitkän ajan ottamatta yhteyttä tai olemalla nihkeä?
Sanomattakin lienee selvää, että loukkaantuminen ei yksinkertaisesti kannata; itsellä on paha mieli, eikä toinen osapuoli välttämättä tiedä tai ymmärrä tilanteesta yhtään mitään. Tai vaikka tietäisi, ja hänkin pahoittaisi mielensä, tilanne on vielä pahempi: kahdella ihmisellä on paha mieli!
Loukkaantuminen ei hyödytä mitään, se on ajan, energian ja oman elämän tuhlaamista, haitallista kuten tupakointi, huono tapa. Mutta eihän sille mitään voi, se oli sen toisen vika, ajattelet ehkä. Tosiasia on se, että sinä itse päätät omasta mielialastasi, päätät olla loukkaantunut, tai päinvastoin päätät olla välittämättä tapahtuneesta. Erittäin suurella todennäköisyydellä tapahtuneella ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi vaan se johtui toisen osapuolen erilaisesta ajattelu-/toimintatavasta. Siis kun joillakin on tapana myöhästyä, jättää asiat viime tippaan, unohtaa tapaamiset jne. Tai oma elämä ei oikein ole hallinnassa eikä pysty priorisoimaan tai ajattelemaan asioita toisen kannalta. Syitä voi olla lukuisia, eikä sinun kannata sen vuoksi pilata omaa päivääsi. Päiväsi on juuri niin hyvä kuin itse ajattelet.
Ensi kerralla kun mielesi kuohahtaa ja tekee mieli loukkaantua ja osoittaa mieltä, otapa aikalisä. Mielen pahoittaminen pilaa päiväsi, ehkä pidemmänkin ajan, eikä hyödytä sinua tippaakaan. Jätä loukkaantumatta, niin elämäsi on paljon mukavampaa. Ja kun olet vauhtiin päässyt, niin anna anteeksi ne vanhatkin kaunat, joita mukanasi kannat. Se on oikeasti todella yksinkertaista, päästät vain irti, annat asian olla. Ja olosi kevenee ihan huikeasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti