Hyvää Joulua

Haluan toivottaa kaikille lukijoille Oikein Hyvää ja Rentouttavaa Joulun Aikaa sekä Onnea ja Iloa Vuodelle 2014! Kiitos yhteisestä matkasta, ja toivottavasti sitä on vielä runsaasti jäljellä :)

Haluan liittää tähän viikko sitten Hyvinvointisataman Facebook-sivujen joulukalenterissa julkaisemani helpon jouluisen hengitysmeditaation. Meditaatio on oivallinen tapa ylläpitää terveyttä ja hyvinvointia. Se on helppoa, onnistuu keneltä tahansa, ei maksa mitään, eikä vaadi paljoa aikaakaan - juuri sen verran kuin haluat hyvinvointiisi käyttää.

Voit lukea ohjeet alta ja sen jälkeen toimia kuten sinusta parhaalta tuntuu, tekstiä ei tarvitse pitää vieressään meditaation aikana. Voit myös lukea (tai pyytää jotakuta toista lukemaan) tekstin esimerkiksi kännykän tallentimelle muistaen rauhallisen tahdin ja jättäen väliin riittävästi taukoja, ja tämän jälkeen tehdä meditaation puhuttujen ohjeiden mukaan. Tärkeintä on hiljentyminen ja rentoutuminen.

Asetu mukavaan asentoon, joko istuen tai makuulle. Rentouta kehosi alkaen varpaista ylöspäin. Käy läpi koko keho, antaen rentoutumisen levitä ylös kasvojen lihaksiin ja päänahkaan saakka, sekä käsiin aivan sormenpäitä myöten. Kuuntele ja tunnustele hengitystäsi, huomioi tapasi hengittää ilman tarvetta muuttaa mitään. Voit hengittää muutaman kerran syvempään sisään ja ulos, ei haittaa vaikka haukotteletkin. Anna sitten hengityksen tasaantua ja anna ilman virrata vapaasti sisään ja ulos. Tunne hengitys. Ala sitten visualisoida kuinka hengität sisään joulua, joulun ihanaa rakkaudellista energiaa. Anna kehosi täyttyä tuolla joulun rakkauden energialla, anna sen levitä joka soluusi. Tunne kuinka olet täynnä joulua - aivan hiusten latvoja myöten. Nauti olostasi. Kun haluat lopettaa, palaa jälleen kuuntelemaan hengitystäsi, hengitä muutaman kerran tietoisemmin sisään ja ulos, liikuttele käsiäsi ja jalkojasi, venyttele ja avaa silmäsi. Olet nyt ladannut itsesi joulun energioilla, anna sen näkyä ja levitä ympärillesi.

Oliivipuita onneksemme

"Miksi näemme aina roskan silmässämme,
mutta emme vuoria, niittyjä ja oliivipuita?" 

- Paulo Coelho: Piedrajoen rannalla istuin ja itkin 

Elämme vuoden pimeimpiä päiviä. Monet kokevat olonsa väsyneiksi, energiattomiksi, jopa masentuneiksi. Monet ihmissuhteet ovat koetuksella, työpaikoilla helisee, kulissit kaatuilevat, monenlaista puhdistumista tapahtuu - asiat nousevat päivänvaloon käsiteltäviksi, toivoimme sitä tai emme. Itse sain eilen voimallisen puhdistavan energiahoidon kollegaltani, olemme auttaneet toinen toistamme tämän ajan haasteissa. Hoidon jälkeen tunnistin jälleen peilistä katsovat silmät omikseni ja olo helpottui kuin vuori olisi siirretty harteilta tai sadantonnin kivenmurikka vatsasta. Suosittelen muillekin, ketkä vähänkään itsensä tästä tekstistä tunnistavat, että piipahdatte energiahoitajanne luona tai etsitte käsiinne sellaisen ellei teiltä vielä "omaa hoitajaa" löydy. Minä ainakin rakastan itseäni niin paljon, että suon itselleni säännöllistä hoitoa :)

Ja sillä välin kun maailma paranee, on itse kunkin tärkeää keskittyä näkemään kaiken kauneus, ne oliivipuut, niityt ja vuoret - tai näin Suomen olosuhteissa ainakin kuurainen männynoksa, silloin tällöin esiin pilkahtava aurinko ja hämärässä loistavat jouluvalot :) Muutos lähtee meistä jokaisesta itsestämme sisältäpäin. Mikäli puoliso ärsyttää, voin kävellä peilin eteen ja kysyä kuinka voisin suhtautua tilanteeseen toisin? Miksi jokin asia ärsyttää minua, mitä se kertoo minusta? Toisen käytöstä en voi muuttaa, omaani voin. Ja koska aina on asioita jotka enempi vähempi häiritsevät, vaikka tuo pimeys tuolla ulkona, niin olisinko lopulta onnellisempi jos keskittyisin enemmän niihin asioihin, jotka tuntuvat mukavilta. Vaikka ne aurinkoiset päivät, oliivipuut tai männynoksat.

Neurokirurgin totuus

Luin juuri Eben Alexanderin kirjan Totuus taivaasta. Kirjastontäti supatti kirjan minulle ojentaessaan, että tästä kohukirjasta puhutaan nyt paljon. Uskon sen. Kirja kertoo amerikkalaisen neurokirurgin matkasta tuonpuoleiseen ja takaisin. Hän makasi viikon koomassa ja teki sinä aikana matkan olemisen ytimeen, korkeimman rakkauden huomaan, rajan tuolle puolen - kunnes hänen fyysisen kehonsa oli aika kokea ihme, palata terveenä takaisin läheistensä luo, ja kertoa kokemastaan koko maailmalle. Lääketieteen mukaan hänen ei olisi pitänyt parantua.

Rajakokemuksista on olemassa melkolailla kirjallisuutta. Itse en ole tullut montaakaan opusta lukeneeksi, vaikka aihe kiinnostaakin - täytyisikin ehkä ottaa asialistalle jonain joutilaana päivänä. Alexanderin kirja ei minulle henkilökohtaisesti tarjonnut oikeastaan mitään uutta, koska olen jo sinut näiden asioiden kanssa, mutta oli varsin mukavaa luettavaa (lun laskee pois lääketieteellisen höpötyksen, josta en ymmärrä enkä jaksa kiinnostua sekä periamerikkalaisen tyylin josta en vaan välitä) ja on varmasti hieno lukukokemus jollekin joka etsiskelee omaa totuuttaan tuonpuoleisesta - lukea toisen perin kokemusperäinen totuus kuolemanrajan ylittämisestä. Varsinkin jos suhtaudut rajakokemuksiin tai elämän jatkumiseen kuoleman jälkeen hiemankaan epäilevästi, suosittelen tätä kirjaa aivan ehdottomasti! :) Tai jos jotakuta sairasta läheistäsi odottaa kuolema ja olet huolissasi ja murheissasi, sillä tämä kirja tarjoaa myös lohtua. Kirjaa saa ehkä jonottaa kirjastosta (ellei halua ostaa omakseen), mutta varaus kannattaa.

"Meidän rajoittunutta maallista tietoisuuttamme ei voi parhaalla tahdollaankaan kutsua normaaliksi, mikä alkoi valjeta minulle sitä selvemmin mitä syvemmälle Yrimeen matkustin. En vieläkään muistanut mitään maallisesta menneisyydestäni, mutta se ei vaivannut minua. Vaikka olin unohtanut elämäni täällä maan päällä, niin siellä minä muistin kuka todellisuudessa ja pohjimmiltani olin: suunnattoman suuren ja monitahoisen maailmankaikkeuden kansalainen, kaikkeuden jota hallitsi vain rakkaus."

- Eben Alexander

Hyvä kiertoon - kaikki voivat osallistua!

Syksy näyttäisi pikkuhiljaa tekevän tuloaan. Kesä ja bloggaustaukoni ovat venyneet reilusti syyskuun puolelle. Pikkuhiljaa käynnistelemme koneita jälleen ;-)

Maailmalla tapahtuu, ja Suomessakin. Harva on mielissään esimerkiksi lapsiperheisiin kohdistuvista säästöaikeista. Kovasti on mietityttänyt miksi ihmeessä ja miten on mahdollista, että tiukassa taloustilanteessa säästöt kohdistuvat juuri sinne minne ne eivät saisi kohdistua. Lapset ovat tämän planeetan tulevaisuus, eikö siihen kannattaisi panostaa? En politikoi tämän enempää, vaan haluan kääntää asian positiiviseksi. Kun säästetään ja ahdistetaan ihmisiä köyhyysrajan alapuolelle, pahoinvointi lisääntyy - mitä hyvää siitä voi seurata?

Tilanne on omiaan kaivamaan esille yhteisöllisyyttä, välittämistä, heikommista huolehtimista, vapaaehtoistyölle tekijöitä - sille työlle on varmasti tilausta! Jokainen voi kantaa kortensa kekoon omalla tavallaan. Jokainen voi auttaa. Vapaaehtoistyötä tarvitaan, avustuksia tarvitaan. Apu voi olla kuuntelua, ihan tavallista seuranpitoa, lapsen vahtimista parin tunnin ajan, se voi olla myös materiaalista antamista: pari euroa rahaa nälkäpäivänä, tai tavaraa jota et tarvitse mutta jota joku toinen käyttäisi mielellään. Auttamisväyliä on paljon. SPR ottaa vastaan avustuksia ja vapaaehtoistyötä, satunnaistakin, samoin seurakunnat ja järjestöt. Tai voit rohkaista mielesi ja kysyä mitä naapurin yksinäiselle papalle kuuluu tänään, haluaisiko hän tulla luoksesi kahville. Kaikki auttaminen ja välittäminen tekee tästä planeetasta paremman paikan elää, olipa taloustilanne millainen hyvänsä. Välitetään toisistamme, se on tärkeintä mitä meillä on. Laitetaan hyvä kiertämään <3

Image courtesy of Michelle Meiklejohn/FreeDigitalPhotos.net

Kaiken hyvän lähteillä

Näin keskikesän juhlan aatonaattona on oiva hetki puhua hieman Suomen luonnosta :) Se on uskomattoman kaunis, eikö? Kaikki nuo vihreän eri sävyt, lehtien muodot, sininen taivas, puhdas vesi, raitis ilma. Nämä eivät ole lainkaan itsestäänselvyyksiä tällä pallolla. Voit syödä marjoja metsässä, sienestää, kalastaa, nauttia luontopoluista, Lapin erämaasta, rauhoittavasta hetkestä puistomaisemassa. Kuinka usein muistamme näistä kaikista lahjoista ja palveluksista kiittää luontoa? Ystävää tai tuntematontakin kiitämme avusta, mutta milloin viimeksi kiitit luontoa? Ääneen puhuminen ei ole ollenkaan välttämätöntä, joskin täysin sallittua ja ilahduttavaa, mutta mielessäsi voit olla kiitollinen luonnolle joka päivä kaikesta siitä mitä se sinulle tarjoaa: talosi rakennusmateriaaleista, ravinnosta, puhtaasta juomavedestä, peseytymismahdollisuuksista, ilmasta jota saat hengittää, kasveista jotka ilahduttavat sinua kauneudellaan. Lista on loputon. Oikeastaan kaiken mitä meillä on, saamme luonnolta. Kiitollisuuden aiheita on siis yllinkyllin, ja koska kiitollisena oleminen on niin kivaa, niin aloitapa listaaminen heti :)

Voimme myös antaa luonnolle vastapalveluksia, siitä tulee itsellekin hyvä mieli. Viedään roskat roskiin, ja kerätään maasta löytämämmekin roskat sinne. Voit kerätä vaikka vain sen kuuluisan yhden roskan päivässä - ja luonto kiittää. Minua ainakin se on kiittänyt joka kerta!

Nautitaan tästä puhtaasta luonnostamme ja pidetään se sellaisena. Oikein kaunista juhannuksen aikaa, mukavaa kesää ja leppoisia lomahetkiä jokaikiselle lukijalle!

Muistathan huomata?

"Kun kaikki päivät alkavat tuntua samanlaisilta, ihmiset eivät enää huomaa mitä hyvää heidän elämässään tapahtuu joka kerta kun aurinko matkaa poikki taivaankannen."

Huomaathan sinä, tänäänkin?

Tämä on ehkä vuoden parasta aikaa katsella ympärilleen ja huomata kaiken kauneus. Kaunista on myös se, että sinä olet juuri sinä, juuri nyt, juuri siinä missä nyt olet.

Keskitytään olemaan. Valoisaa viikonloppua!

"Poika alkoi kadehtia tuulen vapautta ja tajusi, että hän voisi olla yhtä vapaa. Häntä ei estänyt kukaan muu kuin hän itse." 

- Paulo Coelho : Alkemisti  

Leppoisasti lomaa kohden luovien

On toukokuu. Kesä on saapunut. Sen tuntee lämpimästä tuulenhenkäyksestä, kuulee kimalaisen pörinästä, voi haistaa rantahietikosta ja nähdä lasten riemusta trampoliinilla. Olen aloittanut laskeutumisen kesälomaan. Lomailla aion virallisesti vasta heinäkuussa, mutta olen aina ollut huolellisen valmistautumisen kannattaja ;-)

Suomessa kesä voi olla yllättävä, ja tuntua liian kylmältä, kuumalta, sateiselta, lyhyeltä, tai miltä vain. Mutta se voi tuntua myös rentouttavalta ja hoitavalta. Kysehän on tässäkin asiassa miten haluaa kesän ottaa itselleen vastaan koettavaksi. Vaikka kesälomaan olisi aikaa kolme kuukautta, voi nautiskelun aloittaa jo nyt. Voi huomata jokaisen uuden kesän merkin ja keskittyä nauttimaan niistä. Voi olla kiitollinen sateesta ja paisteesta, molempia tarvitaan.

Jälleen kerran voi miettiä mikä itselle on kaikkein tärkeintä. Onko se perhe, työ, ystävät, harrastus, terveys, raha vai jotakin muuta? Ja esittää kysymyksen: elänkö arvojärjestykseni mukaisesti? Kesälomalle kehotetaan aina valmistautumaan jo ennen lomaa sen sijaan että paahtaisi viimeiset päivät töissä kaksinverroin enemmän. Tiedän, töitä on monilla paljon, useilla liikaa. Mutta jokainen voi jättää pois jotakin, joka ei ole kaikkein tärkeintä. Se voi olla työasia tai jokin muu päivittäinen toimi, huoli, ajatus - jokin mitä et tarvitse.

Itselläni aikaa on vienyt ja vie edelleen mm. opiskelut, jotka ovat kalenteria täyttävästä ominaisuudestaan huolimatta hurjan mielenkiintoisia. Ne ovat tällä hetkellä hyvin keskeisellä sijalla päiväohjelmassani. Tähän aikaan vuodesta tärkeitä ovat myös pihatyöt, joita täällä maalla riittää muillekin jakaa. Tärkeää on aika perheen kanssa, terveys, huolella laitettu ruoka, harrastukset, vapaa-aika, luovuus, kiireettömyys, maadoittuminen, keskittyminen käsillä olevaan hetkeen, paikalla olevaan asiakkaaseen, edessäni avautuvaan maisemaan... Vähemmän tärkeää on facebookissa notkuminen, huolien vatvominen, sään surkuttelu, ylenmääräinen pinnistely. Olen jättänyt kesästäni pois asioita jotka eivät palvele minua tai tunnu tarpeellisilta juuri nyt.

Sitä kaikkea tarpeetonta kuljetamme mukanamme uskomattoman paljon. Mutta voimme koska tahansa päättää olla ystävällisiä itsellemme ja luopua edes jostakin. Vaikka siitä päivän kymmenennestä facebookin tarkistuksesta ;-) Ihanaa toukokuuta!